Mika – We're Golden
Tosiaan kuten edellisessä merkinnässä totesin, että tiistaina aloitin aivan kamalan projektin.. No niin tein.. Se tuntui ajatuksena aivan mahdottomalta, mutta hetkellisen pohdinnan jälkeen ryhdyin työntouhuun. Nimittäin tyhjentämään miun huonetta tavaroista ja pakkaamaan! Tosiaan varasin tuossa viime viikolla lennot suomeen.. Olen yrittänyt kaikin puolin kusettaa ihmisiä suomessa, että en tiedä milloin tulen. En olisi tullut vielä näin ajoissa, mutta niinhän siinä kävi, että en saanut aikaisemmin ostettua elitloppet-reissua myytyä. Joten olihan se nyt itse uhrauduttava. Kuten äitiä sumutin, että mikä elitloppettin junajuttu.. En ymmärrä, en tiijä. Jätä huoneen pöydälle, jos se lippujen ostaja tarvitsee sitä. Toivottavasti se ei ole heittänyt sitä mäkeen! Lisäksi Singaporessa vaihdoin suominumeroon, joten laitoin viestin: ”puhelin tippui jokeen, että hetken suominumero käytössä, ennen kuin saan uuden numeron.” silleen vältetään ylimääräinen huolehtiminen ja höösäys, jos en vastaa puhelimeen.. Lisäksi on pitänyt valehdella aika räikeästi muutamalle kaverillekin, mutta elkää ottako itteeni, haluan vaan yllättää teidät. ;)
Tosiaan, viime viikolla sitten ostin lennot ja laskin, että reilun viikon sisään olin harrastanut tuota lentoshoppailua yli kahdella tonnilla.. Hienoa.. Eihän sitä rahalle olisi ollutkaan muuta käyttöä, eheeii.. Toki ne lennot suomeen olisi ollut halvempia, jos ne olisi aiemmin varannut, mutta mitäpä minä ajoissa tekisin. Ei huolta ylimääräisestä stressauksesta ja organisoinnista.. That’s just me.. and you guys just need to live with it. ;) Ehkä mie joskus vanhenen ja viisastun, mutta en usko, että sitä tulee tapahtumaan ihan hetkeen. Mutta joo, siinä masennuksissani, että joudun jättämään rakkaan Perthin ja elämän täällä(hetkeksi), niin varasin lennot takas ausseihin! JEIJ! :D Mutta tosiaan mullahan ei ole vielä tuota toisen vuoden viisumihommelia varmistettu, mutta jospa se selviäis aikanaan, TOIVOTAAN. :D Eli jos ei pidemmäksi aikaa, niin sitten käymään ja toivottavasti tuntemaan sen mahtavan kauramoottorin voiman vielä kerran! Kuinka ollakaan, että jo illalla näytti tavaratilanne aivan loistavalta. Tein huoneen lattialle kasat: ei missään nimessä mukaan, ehkä mukaan ja ehdottomasti mukaan. Se oli yllättävän helppoa ja EI missään nimessä-kasa oli valtava. :DD Joten no worries, pääsen suomeen ja kaikki kamat mahtuu kyytiin. Mahtavaa! :)
Illalla siinä meidän tilaihme asunnossamme ihanat ihmiset teki vielä kaura-omenapaistosta ja vietettiin aikaa. Riina ja Tonikin oli meillä punkkaamassa, joten pitihän meidän aussisisarusten(minun ja Tonin) vähän tapella. :D Tilannehan päättyi taas siihen, että miun piti antaa Tonin tuntea olevansa vahva ja vähän päästä niskan päälle (tällä kertaa tosin kirjaimellisesti… -.-’’) Miun tiskiharjan syöttöyritys päättyi yritykseksi ja lopulta sain sitten vesikannusta vedet niskaani, kun olin tutussa turvallisessa lukossa pää Tonin kainalossa.. Ah mikä voittajanfiilis siitä tulikaan. :D olin niin ylpeä, että sain Tonin tuntemaan itsensä taas niin vahvaksi. Tosin pitihän miun vähän Riinalle huutaa, että Toni taas kiusas! Aivan ilman syytä heitti vettä niskaan, Tonille huudot, häähä. ;) that’s the way mates. ;D
Kuinka näitä ihmisiä oikein tuleekaan kaipaamaan, mutta suomessa odottaa sitten ne toiset rakkaat ihmiset. :) Tässä vaiheessa ei todellakaan tajunnut, että oikeesti on lähössä. On tässä viimeaikoina tullut vain hyvästeltyä ihmisiä, jotka ovat lähteneet takaisin suomeen. Itse on tullut sanottua, että nähdään sitten suomessa. En totta tosiaan uskonut, että JO NYT olisi minun vuoroni olla se jolle sanotaan hyvästit.. Ei sitä vissiin oikein kovin moni muukaan tajunnut.. Tämäkin tuli tyypilliseen tapaansa hyvin äkkiä ja yllättäen. Kuten todettu, selitykseksi riittää: Se on Paula..
Tänään eli keskiviikkona sitten aamulla menin takaisin radalle heti siinä neljän jälkeen. Voiko mikään tuntua niin mukavalta, kun tulet aamulla ja ihmiset tervehtivät iloisesti ja sanoo, että ”Paula, you are back. We’ve missed you.” :D Tuntuu, että ihanaa olla takaisin Ascotissa! Kaikki tutut ja ihanat ihmiset. :) Ensimmäiseksi aamulla suunnistin tutuille ja turvallisille Hecin katoksille. Kuinka ihana vanha hupsu se Hec onkaan! Jo kauempaa hiukan huononäköinen Hec huudahti ja tervehti iloisesti ja totesi olleen ikävä. Kaikista yllättävintä oli, että Hec vähän jähmeän oloinen valmentaja tarttui kaulasta kiinni ja halasi! Hetken olin, että voihan nyt hittolainen, nyt on muuten meidän hupsulla uusi lääkitys, mutta eihän siihen voinut kun hymyillä ja tulla paremmalle tuulelle. :D Kuitenkin takaraivossa kalvoi se pieni asia, että tänään olisi sitten kerrottava, että lähden muuten tänä iltana… No onnellisena kamusin taas hevosen selkään ja kiersin kehää ympäri ja fiilistelin, kun en sitten hetkeen olisikaan näiden kauramoottereiden kyydissä. Ratsastettuani kolme hevosta oli taas aamu Hecillä ohi ja tuli normaalien toivotusten aika. Kuten aina, Hec sanoi, että nähdään huomenaamuna, ja huikkasi vielä että onneksi olet takaisin.. No sittenhän mielessäni kirosin, nielaisin ja totesin, että itse asiassa… Minulla lähtee lento suomeen tänä iltana, että nähdään sitten kun tulen takaisin.. Kuitenkin Hec otti sen hyvin ja toivotteli tervetulleeksi, kun tulen takaisin ja ehdottelikin parin viikon ratsastajan reissua Kalgoorlieen. Katsotaan mitä tämä elämä tuo tullessaan!
Loppu aamu jatkui samaan rataan, että kertoilin ihmisille lähteväni, mutta että nähdään myöhemmin. Vieläkään ei oikein itse tajunnut, että se nyt olisi ihan aikuisten oikeasti viimeinen aamu ihan hetkeen. Lopulta päivän totaalisesti päätyttyä ja kaikki kamat pakattuani totuus tuli kuin pala Blue Mountainsia päin näköä.. Kylläpä muuten rupesi vituttamaan, mutta yritin vain lohdutella, että tulen takaisin ja on se joku elämä siellä suomessakin.. Ja yhtään lisästressiä ei tietenkään aiheuta tuo helvetin tulivuori! Hittoako se pirun Islanti yrittää vaikeuttaa miun matkantekoa ja olla hankala. Nyt voi taas todeta, että EI helvetti tämä voi olla vain miun tuuria!! Nyt jos jumitun jonnekin helkkariin, niin sitten muuten vituttaa.. Aikatauluhan ei ole ollenkaan tiukka, ei sitten yhtään.. Nimittäin tosiaan tulin tiistaina aamulla Perthiin Melbournesta, keskiviikkona lähti lento suomeen Perth –Singapore –Lontoo - Helsinki. Ja torstaina junalla Joensuuhun, illalla Kontiolahdessa, kun perjantaina pitäisi aamulla lähteä jo kohti Turkua – Ruotsia = ELITLOPPETTIA. :D
No selvisin Singaporen lennolle ajoissa ja kyllähän siinä lentokentällä tuli hiukan surku puseroon, kun halailin ihmiset, mutta onneksi tulisin vielä näkemään nämä ihmiset! Siellä lentokentällä, meidän ydinnelikko oli ja kolme meistä oli lentämässä pois. Nimittäin Toni ja Riina saivat lennot Broomeen, joten vain Maria jäisi meidän nelikosta pitämään Ascotia pystyssä, toki loistavien uusien vahvistusten kera. :) Kaikkea me ollaan yhdessä koettu ja tultiin todella hyviksi ystäviksi, kun tultiin aika samoihin aikoihin kaikki viime syksynä Australiaan, asuttiin ensin Epsom Avenuella yhdessä ja sitten lopulta vuokrattiin tuo ihana Davisin asunto nelistään! Ja nyt me ollaan lentämässä pois. Elämä jatkuu. ;)
Mutta ollaankos me ystävät hyvät luettu iltalehden sivuilta jotain Qantasin loistavista koneista? No kuinka ollakaan, että kone lähti matkaan reilusti myöhässä.. Nimittäin vessassa (onneksi vain siinä) oli jotain häikkää.. Joten ovet jo suljettuamme, piti ne avata, että saatiin huoltomies hoitamaan asia ja lopulta kuitenkin päästiin matkaan. Qantasissa ei kyllä muuten ole mitään valitettavaa, koska ruoka oli hyvää, palvelu pelasi ja leffatarjontakin oli ihan mukava. Piti tietenkin viime vuoden elämän takia katsoa laukkaurheilusta kertova Secretarian, joka oli kyllä mukava, kun tuli mieleen se tunne, kun kymmenet tuhannet ihmiset huusi Melbourne Cup-päivänä tai Perth Cup-päivänä! Kuvitelkaa, kun ihmiset huutaa ja elää tunnelmassa, kun nämä jalot nelijalkaiset menee täyttä kiitoa! Se tunnelma! Mutta joo, nyt taas mentiin harhapoluille.. Anyway, selvisin Singaporeen.. ja siellä ei nyt liikaa ollut aikaa, mutta ihan sopivasti selvitä oikealle portille ja taapertaa portin eteen istumaan ja valittelemaan niskaa ja selkää. Ne on nimittäin tulessa ja aivan sairaan kipeät, että onnea vaan seuraavalle 13 tunnin lennolle. Hallelujaa!
Lentomatkustamisesta muuten.. En tajua minkä hiton takia ihmisten pitää jonoissa tulla saamari siihen parin sentin päähän hönkimään! Eikö ne piruvie tajua, että en halua ketään siihen niskaan huohottamaan, ei niiden matka siitä yhtään nopeennu, jos ne on sen yhden askeleen edempänä ja kuin sillit purkissa. Helkkari vie, että meinasi mennä hermot. Jotkut eivät edes tajua, että laitat laukun siihen tielle, että itsellä ei kävisi mielessäkään yrittää survoa siihen sentin päähän laukkua.. Mikä piru näitä vaivaa! Toinen on se, että aina miun tuurilla, takana istuu lapsi! Tietenkin se on kuriton rääkyvä pennun rääpäle! Minkä takia vanhemmat eivät voi pitää niitä kakaroita neljän seinän sisällä tai vaihtoehtoisesti opettaa niitä käyttäytymään. Aaah, että nautin matkasta Singaporeen hetkittäin. Onneksi matka oli vain sen vajaan kuusi tuntia..
Sinällään yllättävää, että vaikka Singaporen vaihtoaika lyheni viivästymisen takia reilusti, olin ajoissa ja oikeassa paikassa. Not bad! :D Ah niin ihana 13 tuntia koneessa oli itse asiassa aika kivutonta. Nimittäin katselin siinä leffoja ja nukuin kylläkin suurimman osan ajasta ja palvelu pelasi. Kyllähän siinä kelpaa elellä. Tosin taisin mennä aika särkylääkkeiden voimalla, koska tosiaan niska/selkä oli alkumatkasta aivan kamalat, joten ajattelin vähän helpottaa kipua. ;) *nimimerkillä Ausseista saa aika tujakoita särkylääkkeitä ilman reseptiä.*
Lontooseenkin selvisin! Sielläkin todella hyvissä ajoin lippujen hakeminen ja tarkistamaan, että varmasti on vielä rinkka tulossa kohti suomea. Niin sitä tässä nyt istuskelen ja tapan aikaa.. Pientä shoppailua ja sieltä sitten reippaana Finnairin koneella lensin suomeen. Voi hyvänen aika, että muuten perselihaksia puuduttaa! Oon kyllä todella iloinen, että en joutunut tulivuoren uhriksi ja selvisin ajallaan joka paikkaan. Täytyy sanoa, että nyt olen hyvin ylpeä ittestäni! :D Saas nähdä miten on unirytmit ja elämä ihan sekasin nyt.. Kieltämättä vähän jännittää, että mitähän ne ihmiset tuumaa, kun tuhlaajapoika pamahtaa takasin huudeille. :D Kertoilenpa tästä vastaanotosta vaikka sitten seuraavaan tekstiin. ;) Olenpas nyt ollut oikea Risto Reipas, kun näin tiheään jaksanut blogia väsätä, hurraa. :)
Boring Ms Finland,
Paula
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti