Huristelua niin maassa kuin ilmassakin…

Köllötellään, möllötellään
toisiamme töllötellään
Tohelo ja Torvelo ja Duppaduulix!

Hullutellaan, hassutellaan
takaperin tassutellaan
Tohelo ja Torvelo ja Duppaduulix!

Rämpytellään, rimputellaan,
pomputellaan, pimputellaan,
Tohelo ja Torvelo ja Duppabuulix!

Velmullaan ja virnistellään,
ilkamoidaan, irvistellään,
Tohelo ja Torvelo ja Duppaduulix!

Hipsutellaan, hopsutellaan,
rapsutellaan, rupsutellaan, oho!
Tohelo ja Torvelo ja Duppaduulix!

Maanantaina sitten otettiin suunta Geelongista junalla takaisin Melbourneen. Aamulla kerkesin kuitenkin ennen aamu yhdeksän junaa ratsastaa yhden kopukan Johannalle ja Chadille avuksi. :) ei vaihteeksi yllätä, että tilaisuuden tullen kamusin hevosen selkään. Päästyämme takaisin kaupungin sykkeeseen varasimme huoneen samaisesta All Nations- hostellista, missä yövyimme aikaisemminkin. Kello lähenikin jo 10.25, jolloin meidän piti lähteä ns. ”pakettimatkalle”, eli otettiin semmoinen pikkubussi tour. Yllättäen meillä oli kiire ja meidänhän täytyi juosta respasta suoraan matkatoimiston oven eteen bussille. Onnekkaina tyttösinä kerettiin kyytiin ja matkammehan alkoi. Meidän tour kierteli Melbournesta etelään ja käytiin erilaisissa puistoissa ja kateltiin vähän noita perinteisiä australian eläimiä, kun oishan  tuon Sallan ihan hyvä nähdä se kenguru tämän matkan aikana. :D No tourin päätös oli, kun mentiin Penguine Paradelle. Siellä maailman pienimmät pikku-pingviinit tuli juuri tiettyyn aikaan rannalle mereltä. Siellä me pimeän hämyssä kateltiin, kun pikku-pingviinit hätääntyneinä nousivat meren syövereistä ja taapersivat hirveää vauhtia hietikon läpi turvaan pimeämmälle maaperälle puskiin. Sinne ne joka ilta kuulemma menevät ja tallustelevat ympäriinsä. No siellä ne tallusteli ja todistettiin muutaman pingviinien tappeluakin. Parkkipaikalla oli autoilijoille kyltti, että katsokaa autojen alle ennen lähtöänne, koska siellä saattaa olla pingviinejä. Tosiaan parkkipaikalle rannasta oli matkaa kuitenkin n. 300? metriä. Olen huono arvioimaan matkoja, mutta matkaa kuitenkin oli ihan reippaasti. No sieltä sitten lähdimme takaisin kohti Melbournea. Kuinka ollakaan, että kummasti meikäläinen käyttää tilaisuuden hyväkseen ja nukkuu koko matkan takaisin hostellille.

Matka ei tosin sujunut meikäläisen kohdalta niin mielekkäästi kuin olisi toivonut.. Hyvissä ajoin matkaa tajuan, että ei helvetti missä miun passi.. Kuinka ollakaan sitä pirun passia ei löydy mistään.. Siinä tuli lievästi sanottuna pieni vitutus.. Hetken hakattuani päätä seinään mietin, että minne olisin voinut sen tiputtaa. No sitten päähän pälkähti, että annoin passin huoneita varattaessa siihen tätöselle.. No eikun soitto hostellin vastaanottoon. Vastauksena kuulen, että ei ole kyllä näkynyt.. Hakkaan vähän lisää päätä seinään ja ajattelen, että no onneks mulla on passista kopio mukana! … MUTTA.. olen toivoton, kuten olen jotenkin tämän reilun 19-vuoden elämäni aikana todennut.. Jätin reippaana tyttösenä kopion Perthiin. Ajattelin vielä, että mihinkä minä sitä muka tarvitsisin.. No en tosiaan mihinkään, enhän minä ikinä toteuta hävitä tai hajota periaatetta.  No eikun viestiä eteenpäin, että mitä pirua mie nyt teen, jos en löydä sitä.. Onneksi apu oli puhelimen päässä ja selvisi, että 300 kilometrin päässä Sydneystä on suomen konsulaatti. Sinne soittoa ja luultavasti pitäisi naamakin näyttää, että saisi uuden passin. Lisäksi passin saamiseen menisi luultavasti noin viikko ja sievoinen summa rahaa.. No eipä siinä, kyynärpäitä myöten kädet ristiin, että tourilta palatessani löydän passin jostakin.. Milläpä lentelet, kun ei ole passia, eikä Australian ajokorttia tai edes passin kopiota.. Se olisi sitten tiedossa junamatka.. tai bussilla. Meikäläinen on aina tykännyt vähän extreemeimmeistä reissuista.. :D

Illalla tultiin takaisin hostellille ja menin vielä nyt varmuudeksi vastaanottotiskille kysymään, että eihän ole yhtään ylimääräistä passia kävellyt vastaan. No onnekseni, OLI!! Sanotaanko, että helpotus oli aikamoinen ja nyt taitaa passi pysyä visusti tuolla vetoketjutaskussa.. Jotenkin mie vielä köytän sen tuohon laukkuun.. Olisiko mitään hyviä toteutusideoita?

Tiistaina meillä oli oikea tehoisku Melbourneen. Onneksi Melbourne helli meitä oikein ihanan lämpimällä auringolla ja lähes kirkkaalla taivaalla. Heti aamusta käytiin reippaina Victoria Marketeilla (suosittelen Melbournen matkailijat!). Älkää ostako tavaroitanne kalliista turistiliikkeestä, vaan suunnatkaa tänne. Samoja tavaroita ja hienompia oli huomattavasti asiallisempaan hintaan. Sieltä selvittyämme lähdimme Melbournen korkeimpaan rakennukseen Eureka Skydeckille. Näkymät kaupungille oli aivan loistavat! Siellä me 88.ssa kerroksessa keikuttiin ja leikittiin kiinalaisia turisteja (=paparatseja). Sieltä selvittyämme sitten Melbournen aquariumiin, joka nyt ei paljon meikäläiselle enää antanut, kun olin jo Perthissä käynyt kalat pällistelemässä. Mutta kyllä se ihan hauskaa oli. :9 Tosin luultiin Sallan kanssa pingviinejä muovisiksi. :DD ne ei vaan näyttäny yhtään aidoilta, mutta niin ne oli ja pulikoivat onnellisena ja juoksivat hirveää kyytiä. :D (jos nyt pingviinien voidaan sanoa juoksevan.) Illalla sitten kamat valmiiksi kasseihin, kun lennot Sydneyhin lähtikin klo 6.50 eli herätys oli näppärästi neljän maissa. 

Keskiviikko oli myös erikoisen tehokas, ottaen huomioon yöunien laadun ja pituuden.. Tosiaan, MINÄ, joka ei todellakaan nukkuessaan herää ihan jokaiseen kolahdukseen ja inahdukseen. HERÄSIN! Kello oli jotain kaksi, kun herään näppärästi siihen, että pääni jyskyttää sängyn päätyyn suunnilleen tasaiseen tahtiin. No siinä kiroilen mielessäni, että mitäs helvettiä. No hostellin dormien hienouksiahan on se, että nukut usean ihmisen kanssa samassa huoneessa ja kerrossängyissä. Kuinka ollakaan, että alasängyn asukas oli löytänyt viehättävän adoniksen viereensä ja heillähän oli pientä mukavaa siinä keskellä yötä. Hostellin sänky ei tietenkään ollut mitään tukevinta laatua, saati puuta, joten metalliset osathan nitisivät ja natisivat, ja minä yläsängyssä sain tuta kevyen vatsalaukun sekoituksen. Vitutushan siitä seurasi, kun joku keskeyttää kauneusuneni ja lisäksi joku urvelo tulee sitten kolmen aikaan mölisemään huoneeseen. Ah, tätä reppureissaajan hienoutta. :D Mutta hyvä, että jollakin oli hauskaa. : DD No aamulla me sitten Sallan kanssa lähdettiin mahdollisimman hiljaa huoneista, mutta sääliksi kävi erästä aivan ruotsalaisen näköistä hemmoa, joka näytti heräävän jokaiseen risahdukseen, että mahtoi olla miellyttävä yö ja oikein hyvät unoset.

Tällä kertaa Salla huolehti meikäläisen olemisen oikeassa paikassa ja oikeaan aikaan lentokentällä. No huonosti nukutun yön jälkeen nukahdin heti lentokoneeseen, en tosiaankaan muista liikkeelle lähtöä, saati koneen nousua ilmaan. Salla sitten herätteli meikäläistä siinä vaiheessa, kun oltiin laskeutumassa, että Paula pitäs vissiin heräillä, että ollaan perillä. Silloin toivoin, että lento tosiaan olisi ollut pidempi. Sydney toivotti meidät tervetulleiksi iloisesti lämpimällä auringolla. En todellakaan tarvinnut tuulitakkia, vain ohut päällyspaita oli aivan riittävä. Asetuimme aloillemme The Base Backpackersiin ja täytyy sanoa, että tämä paikka on aivan loistava! Vaikka se on muutaman euron kalliimpi kuin esimerkiksi Melbournen hostelli, niin paljon parempi! Paikka on siisti, lämmin, ei haise pahalle, ilmastoitu, henkilökunta aivan loistavaa ja ihmiset täällä mukavia. Viihdytään oikein hyvin! Huone onkin varattu koko Sydneyssä oloajaksi.

Käytiin vähän kiertelemässä heti alkajaisiksi Harboursiden ostoskeskuksessa ja löysin uuden rakkauden! Nimittäin caramel fudgen, mitä toffeeta se onkaan suomeksi, mutta makunautinto oli taivaallinen! Totesin, että tätä haluan sitten suomeen, kiitos! :) Varattiin myös liput perjantailla Pirates of the Caribeaniin. ;) Mennään kattomaan se maailman suurimmalle screenille Sydneyn IMAX-teatteriin.:) voi olla ihan hieno. :) Ainakin toivottavasti! Illalla sitten mentiin katsomaan Sydneyn oopperataloa ja Harbourbridgeä pimeässä. :) Olihan ne ihan mukavan näköisiä. Lisäksi syötiin The Rocks-aluella sijaitsevassa ravintolassa, nimeltään Pancakes on the Rocks. Ei tosin tällä kertaa syöty maittavan näköisiä pannukakkuja, vaan aivan loistavat pizzat. :) 

Tänään eli torstaina sitten suuntana heti aamusta mentiin uudestaan oopperatalolle ja sillalle. Ja jälleen Pancakes on the Rocks-ravintolaan. Tällä kertaa otettiin kuitenkin aamupalaksi pannukakkuja. Annokset oli todella isot ja hyvät, mutta en todellakaan voinut syödä aamupalaksi niin isoa pläjäystä makeaa. Tosiaan minä jätin hiukan syömättä, koska ei aamupalaksi voi vetää semmoista mättöä, *nimemerkillä normaalisti mennään parilla hedelmällä*. No seurauksenahan oli meikäläiselle ällö-olo. :D Sieltä jatkettiin tallustelua ja tallusteltiin ympäriinsä nättiä Botanic Gardenia ja kateltiin kaupunkia. Löydettiin me ostoskadut ja ne on aivan loistavat! Tylsää shoppailusta tekee, että en tosiaankaan voisi ostella kamalasti vaatteita. Nimittäin en todellakaan tule saamaan niitä suomeen. Siispä yritän laannuttaa intoani siten, että etsin sallalle vaatteita parhaani mukaan. Tosin tänään keksin, että kyllä saan ostaa takin itselleni. :D sitä tarvitsen myös suomessa, siellähän on kylmä! ;D Joten eiköhän tässä joku päivä metsästetä kuumeisesti takkia. Päivän päätteeksi mentiin nauttimaan hostellimme viereiseen ravintolaan kengurua. Annos oli tehty oikein hyvin ja kengurukin oli oikein maukasta. Onhan siinä jännä oma makunsa, mutta tämä oli oikein onnistunut luomus. :) Ehkä me siinä jokunen juomakin nautittiin onnistuneen päivän kunniaksi. 

Sanon taas, että lisäilen kuvia myöhemmin ja niin teenkin, mutta päivittelen tätä asiaa tänne nyt. Tai no asiaa ja asiaa.. :) Meillä tosiaan seuraaville päiville on ohjelmaa oikein urakalla, että tekemisen ei pitäisi loppua ihan heti kesken, mutta lomaillaan nyt kuitenkin. :) Mutta cu mates!Ja tosiaan tuo laulu, se kuvaa miusta oikein hyvin meikäläistä ja Sallaa. :D

Tällä kertaa New South Walesin valloittaja kiittää ja kuittaa,

Paula

Miun ei vaan oo tarkotus lähteä Perthistä yhtään minnekään..

Niinhän se oli, että meikä poika otti ja lähti yksi kaunis keskiviikko aamu Melbourneen. Yritys oli kova jo tiistai-iltana, mutta yritykseksihän se jäi.. Toki olisin säästänyt kahden lennon rahat, jos vain omistaisin hiukan huonommat unenlahjat… -.-’  Mutta mitäpä mie en onnistuisi koheltamaan. Onneksi asun noin viiden minuutin ajomatkan päässä lentokentästä, joten no worries vaikka vähän ajeleekin edes takaisin. ;D

Kerrankin siinä sitten kävi niin, että olin ajoissa lentokentällä. Oikein kaikkien oppikirjojen mukaan menin paria tuntia aiemmin check-in:in eteen. Kuitenkin reippaana tyttösenä en jaksanut mennä jonottamaan, vaan ajattelin istahtaa nopsaan penkille ja odottaa, että suurin ruuhka on ohi.. No hiukan vähäunisen viikon ja viikonlopun jälkeen ajattelin vain vähän lepuuttaa silmiäni. Kuinkas siinä sitten kävikään, että heräsin siinä 19.15.. Check-in oli sulkeutunut 19.00… No mikäpä siinä.. Halpalentoyhtiön hienouksia, että kaikki toiminta hoidetaan netissä ja ei ole edes palvelunumeroa.. No check-in:in virkailijat tavattuani marssin nöyrästi puhelimen ääreen ja soitin kyydin takaisin kotiin.. Kotiin päästyäni sitten ostin uuden menon Melbourneen. Sen lähtö olikin 1.20 yöllä. Varmuudeksi otin sitten meno-paluun, että jos Melbournen päässä joku homma kusee, niin sitten on back-up plan. :D No kukaan muu ei voi missata kahta lentoa kuin mie. :D No herään yöllä sängystäni miettien ”mitenkä se herätyskello ei soi..” No vissiin olin sammutellut kaikki herätyskellot unissani. Kelloa katsoessani lentää muutamat tutut suomalaiset voimasanat .. Kellohan oli 1.35, joten kone lähti näppärästi vartti sitten.. Hienoa! Niin sitä sitten unenlahjojeni ansiosta missasin parit lennot.. No onpahan nyt kaksi paluulentoa Perthiin, ihan vain varmuudeksi! (okei, paluu lennot maksoi dollarin, joten pystyi vaikka ihan vaan varmuudeksi ottamaankin :D)

Keskiviikkoaamuna otin kamat ja suuntasin lentokentälle jo hiukan ennen klo seitsemää. Ihan vain varmuudeksi, yhtään en sitten liioitellut, mutta anyway kentällä olin ajoissa ja sain varattua lennot aamun ensimmäiselle lennolle Melbourneen. Sekin piti tehdä tiskillä, kun netin järjestelmä näytti, että kaikki paikat on myyty, mutta sain tiskiltä onnekkaasti lipun, joten Melbourneen tullut ystäväni Salla ei edes pahasti menettänyt hermojaan. :D Lentoni lähti 9.50, olin check-in tiskillä hetki, kun se aukesi. Menin turvatarkastuksista läpi välittömästi ja istahdin portin 19 eteen tavaroineni. Enkä poistuisi penkiltä kuin suoraan koneeseen. Niinpä sitten tein ja klo 10 olinkin jo ilmassa kohti Melbournea ja hyvää ystävääni.

What a feeling.. Finally at Melbourne! Lentokentältä suunnistelin hostellille missä Salla majaili. Huoneen saatuani siinä evästeltiin ja illemmalla käytiin vähän käpyttelemässä ja haistelemassa Victorian osavaltion sydämen, Melbournen, helvetin kylmiä tuulahduksia! Tosiaan en tullutkaan vielä maininneeksi, että täällä on aivan helkkarin kylmä!! Perthissä yöt oli viileitä, mutta päivät oli aivan shortsi-toppi-kelejä.. Täällä ei vissiin tarvitse bikineitä tai shortseja kaivaa laukusta… Tosiaan jäätävän kylmä tuuli ja keli hyvin epävakainen.. Not nice!! Missä aurinko! :D Torstaina heti aamusta vaihdoimme hostellia hiukan lähemmäksi keskustaa. Torstaina käytiin vähän shoppailemassa ja kattelemassa kaupunkia. :D ajettiin sitten turistiraitiovaunulla kaupunkia ympäri, oli lapsilla hauskaa. Illalla suuntana oli elokuvat ja käytiinkin sitten kattomassa Imax teatterissa joku epämääräinen juttu. :D Mutta oli hienoa kyllä kattoa (ilmeisesti) maailman suurimmalta screeniltä 3D-leffaa. Ihan siistiä. Vois olla hieno kattoa jotain oikeasti hyvää leffaa. Kaiken tämän ravaamisen jälkeen suuntana oli Melbournen Crown-casino. Isohan se oli, mutta harmi, että meikäläisen uhkapeli taidot ei ole edes mainitsemisenarvoiset.  Niinpä emme parasta antia saaneet irti, mutta säästettiinpähän ainakin rahamme (ainakin osittain:D)

Perjantaina oltiin reippaita ja käytiin kiertelemässä lisää ympäri ämpäri kaupunkia. Kateltiin kaikki pakolliset nähtävyydet ja vähän shoppailtiin. :) Jep, eipä siinä nyt sen enempää kerrottavaa. Mitä nyt kohellan menemään samaan vanhaan tapaani ja en oikein jaksa stressailla turhista tässä lomalla. :) Vettä tuli ihan kiitettävää tahtia, mutta sanotaanko, että olenpahan nyt nähnyt sen sateisenkin Australian, kun tuota vettä ei liikaa tuolla Perthissä tule.. :S Perjantaina sitten napattiin juna ja lähdettiin kohti Geelongia. Johanna, juuri Perthistä Geelongiin töiden takia muuttanut suomalainen, odottikin juna-asemalla meidän securityn, Chadin ja Danielin, kanssa. Niin me sitten suunnattiin Johannan työpaikalle majailemaan. :) Paikka on mitä ihanin. :) Talo muistuttaa suomalaista kesämökkiä. Viimeisen kahdeksan kuukauden aikana en ole nähnyt varmaan ainuttakaan puutaloa, joten tulikin hyvin kotoisa fiilis, kun talo oli puinen, sisällä on ns. hirsiverhoilu, talo lämpenee ihanalla puutakalla. Ympärillä on peltoja, hevosten laitumia, vähän matkan päässä talli ja treenirata. Puitteet on mainiot ja mahdollisuudet suurempaankin bisnekseen on hyvät. Perjantai menikin sitten kuulumisia vaihdellessa ja takkatulen ääressä istuskellessa. Beautifull life, i’ve to say. ;)

Kolme päivää ilman ratsastusta ja lauantaina loikkasinkin hevosen selkään. :) Yllättääkö yhtään, no ei.. :D Yllätti, että miten sitä kaipaakin noitten karvaformuloiden kyytiin ja niin pian. :) Auttelin tuota kinastelevaa parivaljakkoa (Johannaa ja Chadia) sen verran, että heittelin ruokia ja ratsastin yhden kopun. Sanotaanko, että tämä työ on vaan aikasta mukavaa. ;) Lauantaina tehtiin myös turistikierrosta Geelongin markkinoille, jotka oli paikallisella raviradalla, käytiin myös läheisessä kaupungissa Torquyssa kattelemassa aivan mahtavia rantoja. Kuuluisa Great Ocean Road alkaa tästä kaupungista. Tarkoitus olisi käydä tiellä joku päivä vähän kurvailemassa. Illalla sitten laiteltiinkin vähän ruokaa ja valmistauduttiin katsastamaan Geelongin yöelämää. Ilta tosin meni oikein rauhaisasti ja oltiin hyvissä ajoin kotona kiltisti peiton alla. :))

Tänään sitten onkin vähän kuvailtu ja kävelty ympäri farmia, mutta muuten ollut oikein rauhaisaa ja rentoa. Kurvailtu vähän Geelongissa ja laitettu ruokaa, että eipä siinä sen enempää kerrottavaa. Mitä me nyt tuon meikäläisen matkakumppanin, Sallan, kanssa otetaan välillä yhteen. :D tai no ei me edes tapella, mutta ollaan hyvin eri luontoisia. Allekirjoittanut ei jaksa vatvoa ja juuri miettiä, Salla nyt miettii välillä vähän liikaakin. :D Esimerkiksi ruuan ostaminen on parempi hoitaa erikseen ettei tarvitse kummankaan nostattaa verenpainettaan. :D Toki myönnetään, että on huomattavasti helpompi asioida kaupassa ja tietää mitä ostaa, kun tietää mitä täällä myydään ja kaikki tavarat eivät ole loogisimmilla paikoillaan. Mutta kyllä me tästä vielä ehkä joskus onnistutaan ostamaan ruokaa  yhdessä, someday.. ;D ehkä.. :D

Mutta koitan päivittää tänne suhteellisen reaaliaikaisena meidän menoa, että te huolestuneet vanhukset suomessa voitte olla huolehtimatta. Tosin veikkaan, että meikäläisen porukat alkaa olla jo aika tottuneita ja todenneet, että kyllä se jotenkin eteenpäin porskuttaa. ;) Nimittäin laitoin äiteelle viestin, että joo missasin muuten Melbournen koneen, kun nukahin. Vastauksena tulee ”mitä tapahtu ryöstettiinkö sut” (äitihän ei koskaan käytä mitään välimerkkejä, joten viestit on aikamoisia lausemonstereita. ;D) Ja mutterilla ei olekaan yhtään tapana maalailla piruja seinille. :D Kyllä, ehdottomasti miut heti ryöstettiin ja heitettiin katuojaan. ;) Niin se menee täällä suuressa maailmassa. ;) Jeps, mutta tässäpä tällä erää ja toivottavasti pian lisää.

Victorian osavaltion valloittaja kiittää ja kuittaa,

Paula

p.s Kuvia lisäilet sitten, kun pääsen paremman nettiyhteyden ääreen. (toivottavasti) :)