Miun ei vaan oo tarkotus lähteä Perthistä yhtään minnekään..

Niinhän se oli, että meikä poika otti ja lähti yksi kaunis keskiviikko aamu Melbourneen. Yritys oli kova jo tiistai-iltana, mutta yritykseksihän se jäi.. Toki olisin säästänyt kahden lennon rahat, jos vain omistaisin hiukan huonommat unenlahjat… -.-’  Mutta mitäpä mie en onnistuisi koheltamaan. Onneksi asun noin viiden minuutin ajomatkan päässä lentokentästä, joten no worries vaikka vähän ajeleekin edes takaisin. ;D

Kerrankin siinä sitten kävi niin, että olin ajoissa lentokentällä. Oikein kaikkien oppikirjojen mukaan menin paria tuntia aiemmin check-in:in eteen. Kuitenkin reippaana tyttösenä en jaksanut mennä jonottamaan, vaan ajattelin istahtaa nopsaan penkille ja odottaa, että suurin ruuhka on ohi.. No hiukan vähäunisen viikon ja viikonlopun jälkeen ajattelin vain vähän lepuuttaa silmiäni. Kuinkas siinä sitten kävikään, että heräsin siinä 19.15.. Check-in oli sulkeutunut 19.00… No mikäpä siinä.. Halpalentoyhtiön hienouksia, että kaikki toiminta hoidetaan netissä ja ei ole edes palvelunumeroa.. No check-in:in virkailijat tavattuani marssin nöyrästi puhelimen ääreen ja soitin kyydin takaisin kotiin.. Kotiin päästyäni sitten ostin uuden menon Melbourneen. Sen lähtö olikin 1.20 yöllä. Varmuudeksi otin sitten meno-paluun, että jos Melbournen päässä joku homma kusee, niin sitten on back-up plan. :D No kukaan muu ei voi missata kahta lentoa kuin mie. :D No herään yöllä sängystäni miettien ”mitenkä se herätyskello ei soi..” No vissiin olin sammutellut kaikki herätyskellot unissani. Kelloa katsoessani lentää muutamat tutut suomalaiset voimasanat .. Kellohan oli 1.35, joten kone lähti näppärästi vartti sitten.. Hienoa! Niin sitä sitten unenlahjojeni ansiosta missasin parit lennot.. No onpahan nyt kaksi paluulentoa Perthiin, ihan vain varmuudeksi! (okei, paluu lennot maksoi dollarin, joten pystyi vaikka ihan vaan varmuudeksi ottamaankin :D)

Keskiviikkoaamuna otin kamat ja suuntasin lentokentälle jo hiukan ennen klo seitsemää. Ihan vain varmuudeksi, yhtään en sitten liioitellut, mutta anyway kentällä olin ajoissa ja sain varattua lennot aamun ensimmäiselle lennolle Melbourneen. Sekin piti tehdä tiskillä, kun netin järjestelmä näytti, että kaikki paikat on myyty, mutta sain tiskiltä onnekkaasti lipun, joten Melbourneen tullut ystäväni Salla ei edes pahasti menettänyt hermojaan. :D Lentoni lähti 9.50, olin check-in tiskillä hetki, kun se aukesi. Menin turvatarkastuksista läpi välittömästi ja istahdin portin 19 eteen tavaroineni. Enkä poistuisi penkiltä kuin suoraan koneeseen. Niinpä sitten tein ja klo 10 olinkin jo ilmassa kohti Melbournea ja hyvää ystävääni.

What a feeling.. Finally at Melbourne! Lentokentältä suunnistelin hostellille missä Salla majaili. Huoneen saatuani siinä evästeltiin ja illemmalla käytiin vähän käpyttelemässä ja haistelemassa Victorian osavaltion sydämen, Melbournen, helvetin kylmiä tuulahduksia! Tosiaan en tullutkaan vielä maininneeksi, että täällä on aivan helkkarin kylmä!! Perthissä yöt oli viileitä, mutta päivät oli aivan shortsi-toppi-kelejä.. Täällä ei vissiin tarvitse bikineitä tai shortseja kaivaa laukusta… Tosiaan jäätävän kylmä tuuli ja keli hyvin epävakainen.. Not nice!! Missä aurinko! :D Torstaina heti aamusta vaihdoimme hostellia hiukan lähemmäksi keskustaa. Torstaina käytiin vähän shoppailemassa ja kattelemassa kaupunkia. :D ajettiin sitten turistiraitiovaunulla kaupunkia ympäri, oli lapsilla hauskaa. Illalla suuntana oli elokuvat ja käytiinkin sitten kattomassa Imax teatterissa joku epämääräinen juttu. :D Mutta oli hienoa kyllä kattoa (ilmeisesti) maailman suurimmalta screeniltä 3D-leffaa. Ihan siistiä. Vois olla hieno kattoa jotain oikeasti hyvää leffaa. Kaiken tämän ravaamisen jälkeen suuntana oli Melbournen Crown-casino. Isohan se oli, mutta harmi, että meikäläisen uhkapeli taidot ei ole edes mainitsemisenarvoiset.  Niinpä emme parasta antia saaneet irti, mutta säästettiinpähän ainakin rahamme (ainakin osittain:D)

Perjantaina oltiin reippaita ja käytiin kiertelemässä lisää ympäri ämpäri kaupunkia. Kateltiin kaikki pakolliset nähtävyydet ja vähän shoppailtiin. :) Jep, eipä siinä nyt sen enempää kerrottavaa. Mitä nyt kohellan menemään samaan vanhaan tapaani ja en oikein jaksa stressailla turhista tässä lomalla. :) Vettä tuli ihan kiitettävää tahtia, mutta sanotaanko, että olenpahan nyt nähnyt sen sateisenkin Australian, kun tuota vettä ei liikaa tuolla Perthissä tule.. :S Perjantaina sitten napattiin juna ja lähdettiin kohti Geelongia. Johanna, juuri Perthistä Geelongiin töiden takia muuttanut suomalainen, odottikin juna-asemalla meidän securityn, Chadin ja Danielin, kanssa. Niin me sitten suunnattiin Johannan työpaikalle majailemaan. :) Paikka on mitä ihanin. :) Talo muistuttaa suomalaista kesämökkiä. Viimeisen kahdeksan kuukauden aikana en ole nähnyt varmaan ainuttakaan puutaloa, joten tulikin hyvin kotoisa fiilis, kun talo oli puinen, sisällä on ns. hirsiverhoilu, talo lämpenee ihanalla puutakalla. Ympärillä on peltoja, hevosten laitumia, vähän matkan päässä talli ja treenirata. Puitteet on mainiot ja mahdollisuudet suurempaankin bisnekseen on hyvät. Perjantai menikin sitten kuulumisia vaihdellessa ja takkatulen ääressä istuskellessa. Beautifull life, i’ve to say. ;)

Kolme päivää ilman ratsastusta ja lauantaina loikkasinkin hevosen selkään. :) Yllättääkö yhtään, no ei.. :D Yllätti, että miten sitä kaipaakin noitten karvaformuloiden kyytiin ja niin pian. :) Auttelin tuota kinastelevaa parivaljakkoa (Johannaa ja Chadia) sen verran, että heittelin ruokia ja ratsastin yhden kopun. Sanotaanko, että tämä työ on vaan aikasta mukavaa. ;) Lauantaina tehtiin myös turistikierrosta Geelongin markkinoille, jotka oli paikallisella raviradalla, käytiin myös läheisessä kaupungissa Torquyssa kattelemassa aivan mahtavia rantoja. Kuuluisa Great Ocean Road alkaa tästä kaupungista. Tarkoitus olisi käydä tiellä joku päivä vähän kurvailemassa. Illalla sitten laiteltiinkin vähän ruokaa ja valmistauduttiin katsastamaan Geelongin yöelämää. Ilta tosin meni oikein rauhaisasti ja oltiin hyvissä ajoin kotona kiltisti peiton alla. :))

Tänään sitten onkin vähän kuvailtu ja kävelty ympäri farmia, mutta muuten ollut oikein rauhaisaa ja rentoa. Kurvailtu vähän Geelongissa ja laitettu ruokaa, että eipä siinä sen enempää kerrottavaa. Mitä me nyt tuon meikäläisen matkakumppanin, Sallan, kanssa otetaan välillä yhteen. :D tai no ei me edes tapella, mutta ollaan hyvin eri luontoisia. Allekirjoittanut ei jaksa vatvoa ja juuri miettiä, Salla nyt miettii välillä vähän liikaakin. :D Esimerkiksi ruuan ostaminen on parempi hoitaa erikseen ettei tarvitse kummankaan nostattaa verenpainettaan. :D Toki myönnetään, että on huomattavasti helpompi asioida kaupassa ja tietää mitä ostaa, kun tietää mitä täällä myydään ja kaikki tavarat eivät ole loogisimmilla paikoillaan. Mutta kyllä me tästä vielä ehkä joskus onnistutaan ostamaan ruokaa  yhdessä, someday.. ;D ehkä.. :D

Mutta koitan päivittää tänne suhteellisen reaaliaikaisena meidän menoa, että te huolestuneet vanhukset suomessa voitte olla huolehtimatta. Tosin veikkaan, että meikäläisen porukat alkaa olla jo aika tottuneita ja todenneet, että kyllä se jotenkin eteenpäin porskuttaa. ;) Nimittäin laitoin äiteelle viestin, että joo missasin muuten Melbournen koneen, kun nukahin. Vastauksena tulee ”mitä tapahtu ryöstettiinkö sut” (äitihän ei koskaan käytä mitään välimerkkejä, joten viestit on aikamoisia lausemonstereita. ;D) Ja mutterilla ei olekaan yhtään tapana maalailla piruja seinille. :D Kyllä, ehdottomasti miut heti ryöstettiin ja heitettiin katuojaan. ;) Niin se menee täällä suuressa maailmassa. ;) Jeps, mutta tässäpä tällä erää ja toivottavasti pian lisää.

Victorian osavaltion valloittaja kiittää ja kuittaa,

Paula

p.s Kuvia lisäilet sitten, kun pääsen paremman nettiyhteyden ääreen. (toivottavasti) :)