Sitä ei voi ylittää, sitä ei voi alittaa...

Niin on viikko kulunut ihan hujauksessa ja miun blogin päivitys on hiukkasen ontuvaa, päitsi tänään jo kaksi päivitystä hyvin vähälle ajalle. Oon ollu ahkera, ja kuviakin olen nyt saanut koneelle siirrettyä, jos parin päivän sisään enemmän blogiin, facebookiin ja picasaan. Kuulostaapa todella houkuttelevalle.. No pikkuvikoja, kyllä tämä tästä joskus. Alkuviikko meni ihan vain elellessä ja kyllä me kait jotain tehtiinkin, ei vaan mitään normaalista poikkeavaa. Keskiviikkona meillä tarjoiltiin sitten oikein herkullista kermakakkua, kun Johanna täytti 21vuotta. :) Mistä tulikin mieleen, että samana päivänä oli myös meikäläisen isäpapalle synttärit ja muistin soittaa suomeenkin päin. :) Maria leipoi loistavan kakun ja kaikkihan me saatiin hyvin hotkastua. :D

Tosiaan leijonaa mä metsästän –laulu soi päässä, kun Texas laitteli keskiviikkona ja perjantaina arkaa breikkeriä. Keskiviikkona olinkin kattomassa ja kuvia ottamassa. Hyviä kuvia tulikin! No tämä pieni vauvva oli sitä mieltä, että rolleri selässä on kamala ja lähtikin aivan hillitöntä pukkilaukkaa vetämään ja örisi vain mennessään. No aikansa pukiteltuaan ja riehuttuaan, päätti kaveri yrittää mennä pyöröaitauksen yli.. No eihän se onnistunu.. Lopulta kaikkien yritystensä jälkeen kengurun lailla hyppivä ja potkiva nimeämme Ru asettui ja rauhoittui. Kyllähän niitä taisteluvammoja tulikin.

 No Texas otti Run käsittelyyn perjantaina torstain molempien lomäpäivän jälkeen. Nyt ei enää yritetty yli, mutta kaikki keskiviikon opit oli unohtunu. Ru päätti yrittää juosta päin Texasia ja lopulta juoksikin päin pyöröaitauksen seinää. Keskiviikon jalkaruhjeiden lisäksi sai pieni Ru, reiän otsaansa.. Voi toista.. Pieni kengurun poikasemme oli vielä rauhoitettu, mutta eipä vaikuttanut menoon.. Saa nähdä millainen tulee tulevasta viikosta..

No hevosten kommellukset ja telomiset ei suinkaan tähän lopu.. Torstaina sitten radalla nuorempi Blackfriars (kyllä, meillä on kaksi samannimistä ja samalta kasvattajalta vielä) otti vähän oiretta. Henna oli yksin katoksilla, tamma rupes pomppimaan, repi ittensä irti ja lensi perseelleen nurkkaan. Siellä nurkassa se istui ja panikoi. No lähellä ollut Prinsessakin panikoitui ja repi ittensä irti. No siinä piti Hennan sitten valita, että kumman pelastaa. No Prinsessan tietenkin, mutta ei se Blackfriarsin riehuminen vieläkään loppunut. No apuun rientäneet miehet sitten sitä siinä kiskoi aikansa ja lopulta hevonen kölli siellä selällään katoksen puomin alla jalat kohti taivasta. Ihmeellisesti se ittensä sieltä könysi ylös, että vain takapää kolahti aika mukavasti välipuomiin. No hevosten rumuamisethan ei siihen loppunu, kun otin trailerista nuorta ruunaa, niin sille tuli paniikki ja siellä se pomppi ja rusikoi vähän meikäläistä. Siinä ei kyllä onneksi hevoselle käynyt mitään. Ensimmäinen meikäläisen vaaratilanne täällä. Ja sitten ystävällisesti ystävämme kivitalon kokoinen Helenus ja nuori ori Aplore kotiin taluttaessa säikähtivät naapurin koiraa ja kylläpä tuntui kädessä hyvälle, kun kaksi hevosta lähtee aivan erisuuntiin.. Että semmosta tänne. :D

Eilen suuntasimme Jessikan ja Johannan uudelle asunnolle, jossa juhlistimme Johannan synttäreitä ja siitä jatkoimme pahamaineiseen Bel Eyreen. Siellä juhlistettiin erään hevosen kuutta perättäistä voittoa. Omistajat tarjosivatkin siellä kutsuvieraille ilmaisia juomia, onneksi muutama suomalainen olikin sitten vieraslistalla.

Eilisaamu oli muutenkin ihan outo, kun Damian tuli 20 minuuttia myöhässä talliin. Talon ovet oli lukossa, auton avaimet oli sisällä, hevosten ruokintalistoja ei löytyny. Nooh, lopulta itse johtaja suvaitsi saapua paikalle. Johtajan ilta oli vähän venähtänyt.. :D Kuten edellisenä iltana meitä vähän varoittelikin. Tosin ei tuo mitään, kun Tonin työnantaja tuli humalassa töihin ja sanoi Tonille ”You are the boss today” Siinä se Toni sitten randomilla antoi hevoset ja työskentelyohjeet ratsastajille. :D Että mikäs siinä.

 No kommellukset ei tältä viikolta sitten loppuneet… Radalla Damien ratsasti yhtä nuorta ja asfaltilla oli tämä Bowow Bob vai mikä olikaan, päättänyt hypätä pystyyn. No siinä sitten koko yhdistelmä meni ympäri selälleen, ihminen alimmaisena ja kyllä hevonen siinä päällä hetken retkotti.. Ihme kyllä mikään muu ei ollut mennyt erityisen pahemmin, kuin polvi. Tai ainakaan illalla ei minnekään muualle enempää koskenut. Huomennahan sen kunnon töissä sitten näkee..

Australia kuittaa,

Paula

        

  

Icehockey in Australia..

Tosiaan sunnuntaina heräilin jopa puoli kaksitoista herätyskelloon.. No siitä venkoiltuani ylös lähdettiin nopeesti pyörähtämään kaupungissa Tanjan ja Marian kanssa. Kyllähän tuolta taas joku riepu tarttui matkaan, pakko melkein ostaa vaatteita, kun niitä en suomesta fiksuna tyttösenä mukaan ottanut.

Kaupunki reissun jälkeen oli oikein avartava kokemus lähteä katsomaan aussien jääkiekkoa!! Toni, Jessika, Saila ja minä lähettiin tuonne syrjemmässä sijaitsevalle jäähallille kattomaan läntisen australian superliigan finaalia! Mentiin vähän kattomaan mitä Tonilla on edessä, kun täällä aikoo jatkaa suomen harrastustaan. Ei näkemämme saanut ainakaan polvia tutisemaan..

 Kyllä, täällä pelataan jääkiekkoa, mutta ei hyvää päivää sitä tasoa.. Näitten tää superliiga vastasi siis ”tasoltaan” Suomen SM-liigaa. Ei siis pelaajien tasolta, vaan tärkeydeltään..  Pelaajien tasohan oli aivan muuta.. Ensinnäkin halli oli kooltaan Kontiolahden jäähallia hiukan pienempi, laidoissa ei todellakaan ollut pleksejä, pelissä ei juurikaan ollut kontakteja toisiin pelaajiin (näin hurjat kaksi taklausta, joista toisesta tuli aivan syyttä suotta jäähy), jäähyaitiona toimi penkki vaihtoaitiosta parimetriä erillään. Eipäs siinä. :D Niin ja pelaajia oli saatu haalittua jopa juuri kaksi kentällistä, joskus kuulemma pelataan seitsämällä miehellä. Niin ja moni pelaajista kuului Australian jääkiekkomaajoukkueeseen, sekä peliaika ja jäähyjen aika juoksee koko ajan eteenpäin, oli pelikatkoja tai sitten ei.. Taso on siis päätä huimaava. :DD Ja en ihmettele yhtään, ettei laitoihin taklailla, koska eipä paljon naurattaisi, jos menisi keskeltä poikki tai lentäisi laidan yli.

Jaksan kyllä edelleen naureskella sille, että peli oli ilmainen finaali, ja en sitä nyt suoraan jääkiekoksi kutsuisi. Eli suomalaiset kiekkoilijat, jos haluat Australialaiseen ykkössarjaan pelaamaan, paikka on taattu! :D  Valmentajan paikkakin vapautuu kuulemma aika helposti. Valmentajasta tulikin mieleen, että yksi valmentajista onkin erään pelaajan vaimo ja naisia yhtään sortamatta, kuulemma parhaat naiset pelaa tässä samaisessa ykkössarjassa. Hienoa! Voitte vaan uskoa, että vähän hymyilytti siellä, onneksi nämä ei ymmärrä suomea. :D Mutta voiko nyt tämmöseltä maalta hurjaa tasoa jääkiekossa odottaakaan? o.O

ja sen niminen oli halli

Vastakkain oli Blackhawks ja Flyers. En muista kumpi voitti, mutta peli päättyi 5-4. Hävinneiden maalivahtia vähän otti aivoon:  ensin lensi omat kamat ympäri jäätä, seuraavaksi lähti kättelemättä kohti pukukoppeja ja mennessään potki vastustajan kamoja, lopuksi päätti vielä ruveta haastamaan riitaa vastustajan kanssa, kyllä ilmeisesti otti hiukka tiukille. :D Niin ja ei noista ruotsalaisista päässyt eroon jäähallissakaan! Mikäs siellä seinällä komeilikaan, ruotsin lippu.. Olihan tuota joku yrittänyt jo repiä alas, mutta ei ollut lähtenyt. Ihmeteltiinki sitten että missäs Suomen lippu oikein on? (Selvisi että ruotsin lippu oli jäänyt joistain taitoluistelukilpailuista.

siellä se ruotsin lippu muiden joukossa.. :D

ja voittajat juhlii suuren superliigapokaalinsa kanssa.

Australian jääkiekkoreportteri kiittää ja kuittaa,

Paula

Turhaa sepostusta..

Nämä miun päivitykset tulee aina niin ajallaan, mutta kirjottaminen vaatii sopivan mielentilan, että jaksaa sepostella. Tää on myös ehkä huonoin päivitykseni ikinä. :D Tosiaan viime viikkohan alkoi viiden minuutin myöhästymisellä, töistä.. Jotenkin tuo nukkuminen oli vain liian mukavaa. Pahinta mahdollista Damianin reaktiota pelättyämme, koettiin positiivinen yllätys. Maanantaina muutenkin tehtiin historiaa, join olutta, kun Damian tarjosi työpäivän päätteeksi! Mie suuri oluen vihaaja sanoin, että kylläpä kylmä olut kuumana kesäpäivänä onkin hyvää. Ja tää on parempaa kuin suomalainen (sekä miedompaa alkoholiprosentiltaan), mutta ei sitä montaa makunsa takia juo. Ei se niin hyvää ole. :D

                                                                         

No tallihommat muuten meni koko viikon ajan hyvin. Tosiaan, kuten Henna jo omassa blogissaankin sanoi, on tästä liukuhihna työskentelystä hyviä puoliakin. Niin me vaan radalta talutellaan toisessa kädessä tamma ja toisessa ori. Ori ei vilkaisekaan tammaa ja ei tosiaan arvaisi, että ori toisessa handussa. Mikäpä siinä.

Tiistaina ohjelmassa olikin se, että mentiin Tanjan kanssa auttamaan Merviä rakentamaan laidunaitaa ja viemään hevoset. Kyllä muuten oli ihana kattoa, kun hevoset onnellisena vaan juoksivat hetken! Mie myöhästyin kameran kanssa vähän ja kuvatkin on laadultaan mitä sattuu, mutta hevoset viihtyivät todella hyvin.  (kuvia heti, kun netti suostuu yhteistyöhön tuon latauksen kanssa..)

Keskiviikkona ohjelmassa oliki sitten Marian ja Villen kanssa Body Attack tunti! Olihan muuten mukavaa pitkästä aikaa nostaa sykettä kunnolla ja urheilla, eikä vaan röhnöttää. Tästä intouduttuani lähinkin sitten perjantaina lenkille aamutallin jälkeen. Aivan huiput lenkkeilymahdollisuudet, kun tuolla joen toisella puolella jumalaton puisto missä voi vaan juoksennella. No tiesin kyllä juostessani, että olin keskiviikkona ollu vähän salilla, mutta siitä se vertyy. Lenkin jälkeen olikin vuorossa reissu Fremantleen syömään ja viettämään aikaa. Paikka jonne menimme syömään oli Little Creatures, jossa oli aivan valtavia oluttynnyreitä! Siellä ne myivät tuoretta olutta ja hyvää ruokaa. :) Tässä kuva ulkopuolen oluttynnyreistä kuva ulkoa ja sitten kuva sisältä. Ja Google ei ollu miun kaveri.. :D Kamerahan oli itellä mukana, mutta unohin ottaa kuvia... -.-’

Tuolta selvittyämme kävimme katsomassa markkinoita ja sen semmoista.:) Oikein mukava päivä kaiken kaikkiaan!

Viikonloppuhan vasta oli aluillaan ja lauantaina siivottiin porukalla, PAITSI Toni pokilla meni nukkumaan. Imurikin tilttasi sopivasti ennen kuin kerkesin mennä imuroimaan nukkuvaa Tonia… Saamarin imuri ylikuumeni, joten eteinen jäi kesken.. Meijän uusi imuri, todella loistava ostos.. :D No lauantaina sitten Jennin ja Sailan kanssa vähän City of Perthiin kiertelee ja kattelemaan maailmanmenoa. Irkkubaarissa oli ihan ihan sairaana porukkaa ja siitä sitten myöhemmin iltaa istumaan rokahtavampaan paikkaan, jossa oli tasoltaan vaihtelevia bändejä. :D Kotiin tullessa, eipä ollut avainta, ei… Unohinko edes, no soitin sitten nukkuvalle Tonille.. Säästin Hennan heräämiseltä, koska Hennalla su aamuna töitä. Niinpä kilttinä herätin aivan tillin tallin olevan Tonin ja pääsin sisälle skypettämään porukoitten kanssa. :)

Ja kuulumiset jatkuu mahdollisimman pian. :D

Paula

Great service and ”svenska homo pojke” in Bel Eyre…

Tässä kohta kaks viikkoa kulunu ja en oo todellakaan saanu aikaseks kirjotettuu todellisia kuulumisia. Ei vaan jotenkin oo saanu aikaseks kirjotettuu blogia. Jotkut onkin jo noottia sitten antanuki Facebookin kautta, mutta hold on your horses! :D

Mutta tosiaan aika menny lähinnä töitä tehdessä ja nukkuessa, sekä perusasioita hoitaessa.

Tosiaan viime viikon lauantaina sitten mentiin nopeesti käymään tuolla itse Perth cityssä. Ja ostin kameran!! Nyt miulla on uus rakas tatuoinnin lisäks. :) Pitänee opetella kuvailemaan.. -.- Ja opetella kantamaan sitä kameraa mukana. :D

Lauantaina sitten lähdettiin vielä töiden jälkeen syömään ja istumaan iltaa Belmontin paikalliseen pubiin Bel Eyreen. Annokset oli valtavat ja eihän niitä jaksanu syödä kokonaan. No siinä illan edetessä alkoi karaoke.. Henna rohkeana ja hyvänä laulajana (yritti kyllä kovasti selitellä huonoa lauluaan, mutta paska puhetta mitään huonot laulut) laulaa luikautti. No sittenpä selvisikin, että karaoke isäntä oli RUOTSALAINEN! On se nyt helevetti, että pitää toiselle puolelle palloa mennä ja heti tapaa svedun.. :D Kyllä sen englanninaksentistakin kyllä pysty arvaamaan. No se oli asunu täällä sitten 25 vuotta jo. Kerkes ne ruotsalaiset tänneki ennen meitä, perkele.. :D No ei ruotsalaisissa mitään vikaa ole, kunhan suomi-ruotsi vastakkainasettelu nostaa päätään. ;D No ei meidän ilta kuitenkaan siihen päättynyt, mutta näyttipähän australialainen asiakaspalvelu huippunsa.. Henna  kasvissyöjänä tilasi ceasarsalaatin ja tilatessaan kysyi onko salaatissa lihaa. Tarjoilija vastasi, että kanaa. No Henna sanoi, että ilman kanaa kiitos. Nooh… No saimme sitten ruuat ja salaattikin näytti oikein herkulliselta, mutta mitä helevettiä? Siinä oli pekonia? o.O Pekonihan ei ole lihaa.. Puoli tuntia asiasta väännettyämme tarjoilija myönsi virheensä, MUTTA Henna ei todellakaan saanut uutta annosta tai rahoja hyvitetty. Siis ei hyvää päivää vaan teillekin ylen ystävälliset aussit.. Ja voin muuten kertoo, että näillä ausseilla ei todellakaan tämä älykkyysosamäärä ole maailman huippua.. Hyvin yksinkertaisia ihmisiä pääasiassa, jos esim ostat jotain 10,70 dollaria, ja annat sille 20,70 dollaria. Se on aivan ihmeissään, että mitä ihmettä. :’’D Mikäs siinä, jos on vähän yksinkertainen. Muuten nämä on kyllä oikein ystävällisiä ja on hauskaa miten täällä Ascotissakin lenkkeilijät toivottaa hyvää huomenta, kun taluttelen hevosia radalle. :) Se on itse asiassa mukavaa, kun ihmiset on semmosia. Ja kaikki kysyy aina  ”How are you?” Alkuun olin ihan ihmeissäni, että mitä helevettiä.. o.O Miks tuo kysyy tuommosia, mutta tuo nyt on lähinnä vaan kohtelias ja tekopirtee tapa. :D En kyllä oikein vieläkään tiijä mitä siihen pitäisi vastata.

Hyppäsin taas vähän asiasta kukkaruukkuun, mutta niin meidän ravintoilta ei siihenkään loppunut.. No meidän SuomiMafia Texasin painostuksesta lauloi sitten karaokea porukalla.. -.-’’ öhmmhöö… Niin ja mikä hauskinta tässä kuppasessa paikassa oli se, että Henna, Toni ja Maria yritti mennä pelaamaan toiselle puolelle biljardia, mutta eipä se onnistunut. :’D Koska ei ollut passeja mukana? o.O Mitä ihmettä jälleen?? Pystyttiin ostamaan vaikka miten väkeviä juomia, mutta ei pelaamaan bilistä ilman passia? hehhee, naurut. :D No sieltä me lähettiin kiltisti kämpille pikku hiljaa valumaan pienten koukkausten kautta. :D

No sunnuntaiaamuna ihmiset kyseli, että miksi nukun sohvalla. No siks, että miulla oli ihan helevetin kylmä tuolla lattianrajassa yhden viltin kanssa. :D Sohvalla oli lämpimämpi, kun olkkariin kiertää ilma hitusen paremmin. Sunnuntai meni sitten nukkuessa ja sunnuntainakin käytiin vähän kaupungilla pällistelemässä ja pyörimässä. No kotiin tuleminen linja-autolla ei ollut ihan yhtä onnistunut, kun kaupunkiin meneminen.. :D Ajateltiin fiksuina, että ei jakseta odottaa tuota oikeeta linkkaa, että tuo menee lähelle.. No sittenhän meidän kotimatka kesti sen puolitoista tuntia.. No pienen ajelutuksen jälkeen tajuttiin, että heei Epsom Avenue! No jäätiin siinä pois ja katottiin talojen numeroja.. Öö 298, ja meidän oli 20.. Taitaa olla pikkusen pitkä tää meijän kotikatumme.. Ja eikun taivaltamaan.. No kaikkemme yritettyämme (jätetään tähän jotain avointa ja mietittävää ;)) päästä nopeammin kotiin, päätettiin soittaa Jessikalle ja onneks Jessika  vei meidät kotiin. :D Alko taapertaminen ottaa jo vähän aivoon. No ilta meni taas dataillessa, ja meillä alkaa nuo jutut mennä aivan älyttömiksi. :’D Anna mun kaikki kestää. :D

Joo, mutta siinäpä oli meidän viime viikko.. Pitänee kirjottaa tästä viikosta, kun jaksaa ja joutaa. :D

Hi Ho Captain Jack!

Paula