Tässä kohta kaks viikkoa kulunu ja en oo todellakaan saanu aikaseks kirjotettuu todellisia kuulumisia. Ei vaan jotenkin oo saanu aikaseks kirjotettuu blogia. Jotkut onkin jo noottia sitten antanuki Facebookin kautta, mutta hold on your horses! :D
Mutta tosiaan aika menny lähinnä töitä tehdessä ja nukkuessa, sekä perusasioita hoitaessa.
Tosiaan viime viikon lauantaina sitten mentiin nopeesti käymään tuolla itse Perth cityssä. Ja ostin kameran!! Nyt miulla on uus rakas tatuoinnin lisäks. :) Pitänee opetella kuvailemaan.. -.- Ja opetella kantamaan sitä kameraa mukana. :D
Lauantaina sitten lähdettiin vielä töiden jälkeen syömään ja istumaan iltaa Belmontin paikalliseen pubiin Bel Eyreen. Annokset oli valtavat ja eihän niitä jaksanu syödä kokonaan. No siinä illan edetessä alkoi karaoke.. Henna rohkeana ja hyvänä laulajana (yritti kyllä kovasti selitellä huonoa lauluaan, mutta paska puhetta mitään huonot laulut) laulaa luikautti. No sittenpä selvisikin, että karaoke isäntä oli RUOTSALAINEN! On se nyt helevetti, että pitää toiselle puolelle palloa mennä ja heti tapaa svedun.. :D Kyllä sen englanninaksentistakin kyllä pysty arvaamaan. No se oli asunu täällä sitten 25 vuotta jo. Kerkes ne ruotsalaiset tänneki ennen meitä, perkele.. :D No ei ruotsalaisissa mitään vikaa ole, kunhan suomi-ruotsi vastakkainasettelu nostaa päätään. ;D No ei meidän ilta kuitenkaan siihen päättynyt, mutta näyttipähän australialainen asiakaspalvelu huippunsa.. Henna kasvissyöjänä tilasi ceasarsalaatin ja tilatessaan kysyi onko salaatissa lihaa. Tarjoilija vastasi, että kanaa. No Henna sanoi, että ilman kanaa kiitos. Nooh… No saimme sitten ruuat ja salaattikin näytti oikein herkulliselta, mutta mitä helevettiä? Siinä oli pekonia? o.O Pekonihan ei ole lihaa.. Puoli tuntia asiasta väännettyämme tarjoilija myönsi virheensä, MUTTA Henna ei todellakaan saanut uutta annosta tai rahoja hyvitetty. Siis ei hyvää päivää vaan teillekin ylen ystävälliset aussit.. Ja voin muuten kertoo, että näillä ausseilla ei todellakaan tämä älykkyysosamäärä ole maailman huippua.. Hyvin yksinkertaisia ihmisiä pääasiassa, jos esim ostat jotain 10,70 dollaria, ja annat sille 20,70 dollaria. Se on aivan ihmeissään, että mitä ihmettä. :’’D Mikäs siinä, jos on vähän yksinkertainen. Muuten nämä on kyllä oikein ystävällisiä ja on hauskaa miten täällä Ascotissakin lenkkeilijät toivottaa hyvää huomenta, kun taluttelen hevosia radalle. :) Se on itse asiassa mukavaa, kun ihmiset on semmosia. Ja kaikki kysyy aina ”How are you?” Alkuun olin ihan ihmeissäni, että mitä helevettiä.. o.O Miks tuo kysyy tuommosia, mutta tuo nyt on lähinnä vaan kohtelias ja tekopirtee tapa. :D En kyllä oikein vieläkään tiijä mitä siihen pitäisi vastata.
Hyppäsin taas vähän asiasta kukkaruukkuun, mutta niin meidän ravintoilta ei siihenkään loppunut.. No meidän SuomiMafia Texasin painostuksesta lauloi sitten karaokea porukalla.. -.-’’ öhmmhöö… Niin ja mikä hauskinta tässä kuppasessa paikassa oli se, että Henna, Toni ja Maria yritti mennä pelaamaan toiselle puolelle biljardia, mutta eipä se onnistunut. :’D Koska ei ollut passeja mukana? o.O Mitä ihmettä jälleen?? Pystyttiin ostamaan vaikka miten väkeviä juomia, mutta ei pelaamaan bilistä ilman passia? hehhee, naurut. :D No sieltä me lähettiin kiltisti kämpille pikku hiljaa valumaan pienten koukkausten kautta. :D
No sunnuntaiaamuna ihmiset kyseli, että miksi nukun sohvalla. No siks, että miulla oli ihan helevetin kylmä tuolla lattianrajassa yhden viltin kanssa. :D Sohvalla oli lämpimämpi, kun olkkariin kiertää ilma hitusen paremmin. Sunnuntai meni sitten nukkuessa ja sunnuntainakin käytiin vähän kaupungilla pällistelemässä ja pyörimässä. No kotiin tuleminen linja-autolla ei ollut ihan yhtä onnistunut, kun kaupunkiin meneminen.. :D Ajateltiin fiksuina, että ei jakseta odottaa tuota oikeeta linkkaa, että tuo menee lähelle.. No sittenhän meidän kotimatka kesti sen puolitoista tuntia.. No pienen ajelutuksen jälkeen tajuttiin, että heei Epsom Avenue! No jäätiin siinä pois ja katottiin talojen numeroja.. Öö 298, ja meidän oli 20.. Taitaa olla pikkusen pitkä tää meijän kotikatumme.. Ja eikun taivaltamaan.. No kaikkemme yritettyämme (jätetään tähän jotain avointa ja mietittävää ;)) päästä nopeammin kotiin, päätettiin soittaa Jessikalle ja onneks Jessika vei meidät kotiin. :D Alko taapertaminen ottaa jo vähän aivoon. No ilta meni taas dataillessa, ja meillä alkaa nuo jutut mennä aivan älyttömiksi. :’D Anna mun kaikki kestää. :D
Joo, mutta siinäpä oli meidän viime viikko.. Pitänee kirjottaa tästä viikosta, kun jaksaa ja joutaa. :D
Hi Ho Captain Jack!
Paula
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti