Uusi vuosi ja uudet kujeet. ;)

Löysin lopultakin taas pientä inspiraatiota tähän blogiin. Johtuisiko tosin siitä, että eilen otin aamutallin jälkeen näppärät yli neljän tunnin päivä unet ja yönkin nukuin hyvin ja hartaasti. Joten nyt tuntuu virtaa taas riittävän vaikka pienelle kylälle.. Sen sai kämppiksetkin huomata. Erityisesti Tonilla taitaa mennä välillä käpy, kun itse on yliväsynyt ja tämmönen duracell tulee siihen viereen hyppimään ja loikkimaan. Riinaa se tosin vaan naurattaa ja ei tiedä kumpaa aina puolustaisi, minua vai poikaystäväänsä. Maria meillä on puolueeton ja ei voi usein kuin nauraa. Ollaankin moneen kertaan todettu, että meidän yhteiselämä pitäisi saada videolle, koska se on mitä älyttömintä ja jutut on aivan omissa svääreissään.  Se ei tosin mahtaisi olla kovinkaan julkaisukelpoista tavaraa! Kertoilenpa nyt taas hetken matkaa noita juttuja tästä kuukausien varrelta, niinku niitä highpointeja, tiedättekös ystävät hyvät? ;)

Radalla lähes kaikkien muiden jo lähdettyä. vas.mie ja oik. Scopy.

• Tammikuussa sainkin sitten tuon ratsastuslisenssin. Päätin kuitenkin ruveta ratsastamaan myös pääradalla ja eihän se auttanut kuin lähteä hoitamaan lisenssiasioita. Niin siinä sitten kävi niin onnellisesti, että sain lisenssin ja siitä asti olenkin ratsastellut 3-10 hevoseen päivässä. Voin kertoa, että alkuun olin aivan kuollut. Äkkiä kuitenkin totuin, vanha kunnon urheilijanuorukainen katsokaas. ;D Aamulla ennen varsinaista palkkatyötäni kävin 1,5h ratsastamassa radalla kahdelle valmentajalle, entiselle pomolleni Damianille ja Tonin työnantajalle, vanhalle hupsulle McLarenin tallin johtajalle, Hecille. Hec on hauska mies. Aina manaa kaikkia ja kiroilee paljon, ei kuule puoliakaan, haluaa nähdä hevostensa työskentelyt joskus, mutta kahvion katsomoon mennessään ei kuitenkaan iän tuoman huononäköisyytensä vuoksi aina näe tai tunnista hevosiaan. Mutta pohjimmiltaan hyvä mies! :D Alkuun ratsastin työnantajalleni Scopylle vain takaradalla helpompia hevosiamme, mutta nyt tosiaan vastuu vain lisääntyy ja nyt ratsastan myös Scopylle radalla ja tosiaan tullut huomattua, että ihan kaikilla meidän hevosilla ei ole kaikki kotona. Olen myös  autellut johtajaa noiden meidän vauvahevosten kanssa ja tällä hetkellä tallissa nyt muutama projekti. :)

rannalla <3

• Ollaan käyty myös rannalla hevosilla ratsastelemassa, kun eräs valmentaja pyysi Jessikaa aina sunnuntaiaamuisin uittamaan hevosia merenrantaan. No Jessika on sitten värvännyt mukaansa erinäisenmäärän muita innokkaita ja niin me siellä ollaan polskuteltu menemään. Voinpas muuten sanoa, että ei harmita nousta viikon ainoana vapaana päivänä kuudelta aamulla, kun tietää mikä odottaa! Se on aivan täydellistä! Aamu on vielä suhteellisen viileä, mutta aurinko paistaa ihanasti. Hevoset kahlailevat meressä ja eräänä sunnuntaiaamuna siellä oli kolme delfiiniä meidän kanssa! Voiko parempaa toivoa, kun aamuauringon lämmittäessä rennosti kahlaillaan ja annetaan hevosten mennä. 

• Kuten olette ehkä huomanneet ja lukeneet, että tykkään muutoksista elämässä. Muutin nimittäin, TAAS.  Jo kolmas asunto vähälle aikaa, mutta voisitko itse sanoa tälle ei: sopivan kokoinen, kolmen makuuhuoneen omakotitalo, mahtavat kämppikset, oma tila ja ns. oma! No ei voi! Niin ja tosiaan takapihalla on noita kaviokkaita asukkaita. Niinhän siinä kävi, että valmentaja jolle ratsastin hevosia takaradalla, vuokrasi talon meille! Niin me etsittiin huonekaluja ja yksi kaunis sunnuntai muutimme. Täytyy sanoa, että kaikki oli aivan innoissaan. Toni pääsi lopultakin pois epsomin murjusta, Mariakin muutti epsomilta meille ja Riina tuli sitten myöhemmin palattuaan road tripiltä. :) Ja siitä lähtien meidän yhteiselo onki ollut oikein hauskaa, hyvin hmm.. tapahtumarikasta. :D Naurua riittää, tosin toisinaan otetaan yhteen (etenkin minä ja toni), mutta hyvin harvoin. ;D Useinhan se menee sitten vain jokapäiväiseksi vittuiluksi ja pään aukomiseksi, toisten nauraessa vieressä. :D Nyt tilanteeseen tulossa kuitenkin muutos, koska tuo pariskunta aikoo paeta Ascotin piirileikistä! Lurjukset pakenevat kommuunistamme lammasfarmille! Kuten sanottua pässi pääsee omiensa joukkoon, mutta Riinaa käy välillä sääliksi. :D No ei sentään, mutta täytyy myöntää että meille tulee hyvin hiljaista ja OUTOA! Kuinkahan pärjään ilman tuota kinastelevaa, ihanaa parivaljakkoa. Ketä mie sitten kiusaan ja keneen puran turhautumiseni ja ylimääräiset energiani? Ilmeisesti pitää tehdä hiukan lisää töitä.. :D Ja vähentää päiväunia, etten lataa akkuja liikaa. *nimimerkillä 3-5 tuntia päiväunia..* :D

Meijän kolo ja Riina ovella tarkistaa pukukoodin. ;)

• Tosiaan menetyksiä on nyt tässä vähälle aikaa ollut useampikin! Nimittäin uskollinen rikoskumppanini, Team PaHe:n toinen puolisko, Hennakin karkasi maasta! Mokoma rintamakarkuri! Henna otti ja lähti takaisin kylmään karuun pohjolaan toteamaan, että palkat on perseestä, ei ole asuntoa, ja siellä on aika kylmä. Saan siis vain miettiä milloin sitä itse täältä kotiutuu.. Nimittäin tuo suomen palkkataso ei ole ihan samaa luokkaa kuin mitä me tienataan tällä hetkellä. Suurin isku kasvoille suomessa tulee olemaan se, että siellähän minulla ei ole omaa kämppää.. No katsellaan miten kauan sitä yhteiseloa jaksaa puolin ja toisin. Pystytän sitten vaikka oman telttaleirin jonnekin puskan keskelle tarvittaessa. Salla tosin jo tarvittaessa tarjosi sukunsa mökkiä. :D tai sitten otan aina hermoloman meidän mökille Inariin, ei kuullosta ollenkaan hullummalta sekään! Hennan kanssa tosiaan tuli tohellettua menemään niin töissä kuin vapaa-ajallakin ja kertoilen myöhemmin lisää meidän Balin lomareissusta. Joka olikin varsin hulvaton!

The Last Unicorn

• Helmikuussa oli sitten Pinjarran amatöörijockeykilpailut, jossa meidän Mervi ja Jessika olikin kilpasilla. Päivähän oli oikein hieno kaiken kaikkiaan. Sträppäsinkin Jessikan yhden ratsun The Last Unicornin, joka tuli kisassaan kolmanneksi. Mervi oli samassa lähdössä Pikku Myy-tammallaan neljäs. Lisää päivästä voi lukea mm. Jessikan ja Tonin blogeista. Samaisena viikonloppuna täällä riehui tulipalot. Tuosta yksi Perth hillsien nyppylä paloi rusinaksi ja n. 60 taloa paloi maantasalle. Että tasan ei mene nallekarkit, kun idässä on tulvia ja täällä maa rutikuivaa. 

ne aallot oli ihan hyvänkokoisia

• Pientä lisäjännitystä aiheutti myös suht lähelle Perthiä tullut pyörremyrsky Bianca, mutta tyytyi kuitenkin ohittamaan kaupungin mereltä. Me reippaina kuitenkin oltiin rannalla sunnuntaina ja meri käyttäytyi kyllä pyörremyrskyn mukaisestikin. Ristiaallokko oli todella petollinen ja aiheuttikin ylimääräisiä sydämentykytyksiä itse kullekin. Rannalla olikin kolme helikopteria ja pelastusvesiskoottereita. Aallot kuitenkin välillä heittelivät kuskit skootterien kyydistä ja skootterit tulivat yksin aaltojen mukana rantaan. Voin kertoa, että oppi merta kunnioittamaan. Hennan kanssa todettiin, että tosiaan seistessä meressä, veden ollessa alle vyötärön, voi meri aivan äkkiä arvaamatta kiskaista syvemmälle ja siellä sitä sitten mennään, ei naurattanut ei. Loppuajan olinkin sitten joko rannalla tai polven korkuisessa vedessä. BodyBoardailusta ei tullut mitään. Yhden aallon sain siinä aikani tapeltua ja voin kertoa, että vauhti oli kovempi, kuin ikinä! Että ihan se sitten oli antoisaakin. Työvoitto!

Kings Parkin huipulla hiukan ihmisiä

• Olihan tuossa tuo Australiapäiväkin välissä. Ihan muutaman minutin tykittivät tulemaan noita raketteja. Sanotaan vaikka näin, että todellakin ammuttiin rahaa taivaan tuuliin. Raketeista tulikin mieleen. Kämppikset kuvaski meikäläistä rakettina. Oon kun raketti, että joko oon aivan paikallaan ja hiljaa laatikossa (eli nukun), mutta sitten kun heräilen saatan ensin vähän sihistä, mutta sitten kun herään, räjähdän. Eli toiminnot on aikalailla ON-OFF.. Jos sytytyslankani ei palakaan loppuun, vaan tulee joku häiriö eli herään virkeänä suoraan ylös, räjähdän luultavasti silmille. Muistakaa siis suojavarusteet! :) Mutta tosiaan Perthin kaupunki pisti taivaalle semmoisen reilun puolituntisen totaalisen ilotulite tykityksen! Ja loppuhuipennus tosiaaan oli huipennus, että koko taivas olikin sitten aivan täynnä ruutia. Mutta hieno ilta Kings Parkin huipulla piknikkiä vietellen Mervin, Sailan ja Kattiksen kanssa. :) Ihmisiä oli liikenteessä ihan jokunen! :)

• Omalla ratsastusurallani aloitin sitten erään viikon oikein epäonnekkaasti. Siihen asti oli oikein näppärästi liimannut perseeni satulaan, mutta eräs kaunis maanantaiaamu ensimmäinen hevonen, harmaa mulkero, oli siedettävä mennä rataa ympäri. No käännyin sitten kierroksen mentyäni ja lähdin kävelemään takaisin katoksille. No kuinka ollakaan viereisellä radalla tulee kolme hevosta vastaan. Minä unenpöpperöisenä keikuin aika kauan siellä kyydissä, kun hevonen päätti tehdä mojovat loikat ja kääntyä 180 astetta ja singota eteenpäin. No meikäläisen peli oli menetetty siinä 180asteen käännöksen kohdilla ja jo ilmalennon aikana tuli perisuomalaiset kirosanat ilmoille. Lensin näppärästi hiukan etuviistoon ja sain kaviosta leukaan. Muistona tästä edelleen semmoinen hauska pahkura leuassa.. Ja tosiaan hiekkaa tuli siinä maisteltua.. Tällä kertaa sain hevosen itse kiinni ja tallustelin vitutuksen vallassa takaisin katoksille. Tällä kertaa summerit soivat siis minulle, hieno fiilis! Siina matkallahan kerkesi manaamaan hevosen ja itsensä, että helpommin siellä kyydissä pysyisi, kun olisi vähän enemmän valmiina. Voin kertoa, että nyt ei enää puolihorroksessa ole tullut poistuttua radalta. Tämä samainen maanantai jatkui oikein loistokkaasti suomalaisten osalta.. Myöhemmin aamulla Saila sai kunnon pukkirodeon Godzilla nimiseltä hevoselta ja tuli alas.. Myöhemmin päivällä sitten mentiin Johannan kanssa tuonne puskaan pois Ascotista ratsastelemaan vauvahevosia, niin enkö perhana vie lennä siltä hevoselta. Varsa päätti tehdä täydet stopin ja tein kaulan kautta hienon pyörähdyksen perseelleni, hevosen jäädessä seisomaan viereen ja ohjat oli edelleen kädessä. Johanna edeltä kuulee vain kiroamista jälleen. No ei keretty mennä 100metriäkään, kun Johannan hevonen puolestaan pelästyy ja tekee täydet stopit, Johannan lentäessä maahan. Minun hevonenkin tästä säikähtäneenä pysähtyy, mutta laskeudun jaloilleni.. Kyllä silloin manasin satulaa, josta ei saa jalustimia yhtään pidemmiksi.. Ei nimittäin ole mitenkään herkullista ratsastaa noita suhteellisen raakoja varsoja lyhyillä jalustimilla, voitte kokeilla, jos ette usko.

• No viikko jatkuu epäonnisena edelleen..  Tiistaina jatkan tätä hiekan syöntiä.. Silloin kävi mielessä, että nyt pitää katsoa kyllä peiliin, että Paula herätys.. Oltiin Mervin kanssa menossa radalle, kun Mervi kerkeää sanomaan, että se hevonen on muuten mulkero raviringissä. Siinä samassa se vetää päänsä alas ja alkaa pukitella ja loikkia miten sattuu. No minä reippaana tyttösenä tulen sieltä alas perseelleni. Mitään ei taaskaan onneksi sattunut, vitutus oli vaan VALTAISA! No siitä vihoissani marssin katoksille, minne hevonen juoksi edeltä. Nappasin hevosen ja takaisin selkään. Tällä kertaa saimme sitten treenin suoritettua ilman suurempia draamakohtauksia. Mitä nyt ketku yritti pois tultaessa vähän loikkia. Mutta piti taas kantapään kautta opetella, että vaikka jalustimet olisi lyhyemmät, pidä ne kantapäät alhaalla ja työnnä vähän jalkoja eteenpäin. Auttaa muuten kummasti pysymään selässä. ;)  Sen jälkeen en ole sitten tullutkaan *koputan puuta* alas.

• Tosin epäonni ei tuohonkaan vielä loppunut.. Keskiviikkona olin taluttamassa yhtä hevosta radalle. Kuinka  ollakaan, että se pamauttaa päänsä minun päähän. No siinä samassa silmäkulma auki ja järkyttävä päänsärky. Mietin, että mitäköhän minusta on jäljellä loppuviikosta, mutta selvisin kuitenkin viikonloppuun asti!

Toivottavasti saisin taas lisää inspiraatiota, että pääsisin kertomaan ajankohtaisista asioista ja ettei nämä nyt kamalan myöhässä tulisi. Mutta tosiaan näihin kuviin ja tunnelmiin Australia kiittää ja kuittaa,

Paula

Käytiin me joskus porukalla aquariumissa

City of Perth

city

Sielläkin oli ihan muutama ihminen Australia päivänä

nam nam. ;)

Ja niin me toivotettiin kaikille: Hyvää Australia Päivää! :)

Kohta... suhteellinen käsite. ;)

Tosiaan en tiedä miksi en ole tätä aiemmin julkaissut, vaikka ollut aikoja sitten valmiina. Mutta laitan sen nyt kuitenkin tulemaan ennen seuraavia päivityksiä.. 

<3

No joulukuussakin oli vaihteeksi tapahtumaa, jos jonkunmoista. Toki tuli tuolla yöelämässä pyörittyä jokunen kerta, ratsastelua ja kaikkea normaalia elämää. Rannalla pyörittiin paljon ja harrastettiin tuota Body Boardingilla surffailua. Lämpötila kipusi 40 asteeseen ja kuolemahan siinä meinasi tulla. Töiden tekeminen semmosissa lämpötiloissa on aivan tuskaa!!  No töissä meni suunnilleen hyvin, hevosia oli monta jne jne. :) Tiivistän tähän nyt taas samaan tapaan nuo ”päätapahtumat”.

• Texasin lähdettyä Riina poistui BB-talosta ja muutti meille. No niinhän siinä sitten kävi, että Riinalla oli loinen. Ja se oli nimetty Toniksi. No niinhän se Toni sitten asusteli oikeastaan meillä. Kävi vaan suihkussa ja vaihtaa vaatteet BB-talossa.. Tuli sitten meille nostamaan vessan kannen ylös. :DD Hmm, no niinhän se sitten pyöri meidän nurkissa jatkuvasti. :D

• Kävin entisen työkaverin miehen 50v synttäreillä Hennan ja Johannan kanssa. Paikkahan oli 15min ajomatkan päässä meiltä. No kuinka ollakaan, että me eksytään, kun meillä on osote, mutta googlemaps ei löydä sitä.. Tai löys, mutta se sattu olemaan jenkeissä ja ohjeisti Pohjois-Korean kautta Idahoon, mikäpäs siinä! :D  Nooh.. Päätetään lähtee ihan tuurilla kiertää.. No eihän siinä ollu mitään järkee! Lopulta oltiin ajettu jo tunti ympäriinsä, kun sitten luonto anto periks soittaa työnantajallemme, että antaa ohjeita. No meidän koordinaatit olinpaikasta: ”Me ollaan täällä jossain postin edessä, puisto on vieressä, tossa on tommonen tie edessä ja tässä on tykkejä!” :D Mutta kyllä meijän osattiin ohjeistaa perille ja matka tosiaan sitten kesti tunnin ja vartin.. :D Kotimatka kesti sitten vain sen vartin. :DD Hyvin me vedettiin, mutta oli kyllä oikein ihanat aussisynttärit! :)

• Oli tuon entisen työnantajani pikkujoulut läheisellä hotellilla. :) Olikin oikein mukavaa ja ruoka ja juomat oli hyvää! :) Henna halusi siellä sitten kahvin, no se olikin odotettua hauskempi juttu.:D saatiin jäätävän kokoinen numerolappu pöytään ja käski odottaa siellä, että kahvi tuodaan pöytään. Hmm.. :D vaikeeta se kahvin valmistus. :D

• Hevoset meillä on oikein kivoja ja niitä taluteltiin pitkään kaksi kerrallaan.. Muutaman kerran rakas Robimme kotiin päin tullessa halusi olla pomppuponi ja näytti pari kertaa miulle napaansa. :D Onneksi niillä kerroilla talutin sen aina kotiin päin ja yksin. :D Vanha kunnon Roberto. :) 
 

Ultimate Payback "Robi". Yksi lemppareistani

 

• No loppuvuosi olikin sitten kaikin puolin Ascotissa HYVIN epäonninen! Joulu aaton aattona meidän tallille sattui.. Lähettiin viemään hevosia radalle kuten aina ennenkin. Minä otin vanhan pariskunnan Mustangin ja Robin. No pojat oli enemmän, kun nätisti lähes koko matkaan radalle. Kerran Mustang päätti pysähtyä, mutta ei muuta, kunnes! Radalla oli noissa lähtöporteissa ollut hevonen, joka oli seonnut ja juossut sieltä pois aivan vauhkona. No eikö se juokse täyttä kiitoa aidan vieressä meitä kohti, kun kävelen kohti rataa poikien kanssa. Siinä vaiheessa katastrofin alku oli käynnissä. Pojat säikähti sitä aivan hulluna, kun luulivat, että se hevonen pääsee juoksemaan niiden yli. No siinä en minä kerenny kissaakaan sanomaan, kun kädet oli jo ratkeamassa liitoksistaan, kun pojat nykäsee taaksepäin. No miulla kaks narua ja huomaan olevani niiden päässä.. Kauhistuneet hevoset vain kiskoovat ittensä irti. Ensin pääsee toinen ja viimeistä yritän pitää henkeni kaupalla kiinni, epäonnistuen.. No vähän matkan päässä takanani tulee toinen työntekijämme kahden hevosen kanssa. No lopputuloshan on se, että kaikki neljä vetää aivan niin täyttä, kun ikinä hevonen voi asfaltilla mennä. Voin kertoo, että ne todellakin LENSI! Vauhti oli aivan jäätävä! No sinne ne hävis tien päähän ennenku kerkesin tavanomaista perisuomalaista kirosanalitaniaa sanoa. Mutta voin kertoa, että muuten juoksin ja kovasti! :’D No lopulta pääsen tien päähän. Sieltä löytyy ensimmäinen hevonen. Mitä tämä rakas Robini olikaan tehnyt. Se oli juossut päin aitaa! Muut kolme jatkoi tietä vielä eteenpäin, mutta Robi täräytti tähän aitaan. Fiksu poika! :D Loput kolme jatkoivat matkaansa highwaylle.  Ihmiset menossa töihin täysin tietämättöminä edessä tulevasta vaarasta, kunnes kolme laukkuria tulee vastaan. Kolmesta yksi epäonnistui väistämään autoa ja jäi sen alle. Juostessani tietä pitkin, voin kertoa, että näky ei ollut todellakaan kaunis.. Kaunis ”Shakiramme” jatkoi laukkailuaan vihreämmillä niityillä. Onnea oli kuitenkin matkassa, koska hevonen törmäsi pakettiauton vasempaan kulmaan ja kuski selvisi onneksi hengissä! Kiittäkäämme vasemmanpuoleista liikennettä, koska auto meni sen verran kasaan, että ihmisestä vasemmalla puolella ei olisi jäänyt kuin pannukakku jäljelle.. Kaksi muuta hevosta löytyi hyvin piinaavien etsintöjen jälkeen. Toinen löytyi parin kilometrin päästä radasta. Sen veimme suoraan eläinlääkärille kuvattavaksi. Hieno ruuna sai säilyttää elämänsä, mutta nähtäväksi jää kestääkö enää koskaan laukkurin elämää. Kolmannelle ei sitten onneksi tullut kuin pieni haava ja hiukan lihasjäykkyyttä. Voitte vain uskoa, että meillä ei muuten enää taluteta kuin yhtä hevosta kerrallaan. Ja olen enemmän kuin iloinen päätöksestä!

Tonne se huitas. Ihme ettei niskojaan taittanu. Onni onnettomuudessa!

Pari kuukautta myöhemmin Robi olikin jo trialeiss

• Mutta sankarimme Robi (joka täräytti päin aitaa), oli kuin uudestaan syntynyt ja heräsi. Aina niin unisen oloinen ja poissaolevan oloinen poika heräsi henkiin. Tapahtumasta pari viikkoa, niin Robi teki jo todella hyvää kiitotyöskentelyä! Robi taisi tarvita pienen kilpailun, että hoksasi tuon juoksemisen idean.:D Tosiaan Robille tuli vain muutama tikku takajalkaan, kun siihen tuli haava. Kiropraktikko napsautti niskan ja kaulan pari nikamaa paikoilleen ja poika oli kuin uudelleen syntynyt. Heti samana iltana se jo veti rallia omassa jaardissaan.

• Eikä siinä nyt sitten kaikki, kun päivää myöhemmin ratsastaja tippuu hevosen selästä, murtaa kasvonsa. On kuitenkin nyt ihan kunnossa. Siitä pari päivää eteenpäin, ratsastaja tippuu ja murtaa selkänsä. Tämänkin ratsastaja todella onnellinen, että selkä ei murtunut pahemmin. Kävelee yhä, mutta sai kokovartalotuen käyttöönsä ja pitkän sairasloman.

• 

  Katso ja opi! Tresemmeestä on moneen menoon!

• No siinähän se tosiaan meni. Joulu vietettiin rauhaisasti rannalla makoillen ja vuokraemäntäni kutsui meidät jouluaterialle perheensä ja parin ystävänsä seuraksi.:) Oli oikein mukavaa ja hyvää ruokaa. Jälkiruokapöytä oli aivan ihana! Teinkin joulun kunniaksi vähän pipareita, riisipuuroa ja piirakoita, nam! :) Kun emme kaulinta löytäneet, käytimme viisaita päitämme. ;) Nimittäin vuorasin lakkapullon elmukelmulla ja toimi tarpeeks hyvin! :) Seuraavaksi NiksiPirkkaan. ;)

rennosti suomiporukalla jouluaattona + hollantilainen vahvistuksemme

             

                    Näkemisiin!
                    Paula

Aattona BodyBoardailua. Vasemmalla taitaa olla Toni, keskellä Ville, ja sit minä. :)