Näin vapaan iltapäivän kunniaks ajattelin vähän päivitellä blogia. : ) Kukaan (=salla) ei jaksa enää kysellä blogin perään, kun tietäävät, että aivan toivoton tyyppi olen. :D Mutta marraskuuhan meni sekin lentämällä ja tosiaan 2 kk Australian saarella tuli täyteen. Tapahtumia riittää niin hyvässä kuin pahassakin. :)
Yhteenvetoa:
- Heti alkukuusta toinen päivä olikin suuret kisat Ascotissa, kun oli Melbourne Cup päivä. Autoja oli jo ihan miljoona yhdeksän aikaan aamulla ja kahdeltatoista sinne ei enää meinannut mahtua. Ihmisiä oli siis ilmeisesti jtn 15 000 -> tarkkaan en osaa sanoa, mutta valehtelenpa jotain semmosta sitten tuohon. :) No nämä ihanat ihmiset oli hommannut juustokakun synttäreideni kunniaksi, kiitos kovin. :)
- Lisäksi ennestään suomesta tutut Hilkka ja Jari saapui Perthiin :), mutta eivät astuneet BB-taloon. :)
- No sitten 3.11 tosiaan täytin hurjat 19 vuotta! Kylläpä olo tuntuukin vanhalta. ;D Miusta oli kylläkin aika surullista etten voinu enää sanoa olevani 18.. :( ihan mälsää. :D
- Alkukuusta stressiä suuresti aiheutti se, että kuinka kerron työnantajalleni, että aion lopettaa siellä ja vaihdan aidon toiselle puolelle naapuritalliin. :DD Kolme kertaa sitä yritin ja kolmannella tosiaan sitten uskalsin lopulta. :D Ensimmäisen kerran tiistaina olin saanut aamun vapaaksi, olipa luksusta! Ajattelin, että nyt illalla kerron.. Nooh.. Illalla sain kuulla siitä miten ei enää ikinä mulle vapaapäiviä. :D aamu oli menny oikein niin loistokkaasti, että Henna oli lähteny töistä 11.30, kun oli saanu tallihommat päätökseen.. :D Tosiaan yksi pomomme hevosesta oli satuttanut jalkansa, Ash Hole I oli potkassu ratsastajaa polveen, yks työntekijä oli vaan palloillu jossain aivan muualla. :D Oli ollu kaikki vähän helisemässä. :D No seuraavanä päivänä ajattelin aamulla, että nyt varmasti sanon.. no en uskaltanu.. :D
- kolmas kerta toden sanoo ja sitten mie sen tein. :D Pelotti vaan niin perkeleesti, mutta hyvin se meni. :D ois paljon kivempaa kyllä tulla potkituks. :D ainakin sillä hetkellä tuntu siltä! Se ei ihan hyvä hetki ollu sekään, mutta kämppikset lupas juustokakun, jos teen sen nyt enkä venytä enään yhtään. No menin sitten tallille, vaikka olikin vapaapäivä. :) hetki ei tosin tuntunut otolliselta, koska pomommehan huusi pää punaisena kämppiksensä exälle, että nyt on parempi painella hyvin kauas ja pihalle ei oo enää ikinä tulemista. :D siinä vaiheessa teki mieli juosta ja kovasti. :D No loppu hyvin, kaikki hyvin. Moikkaillaan edelleen, sain kutsut pikkujouluihin, pyörin tallilla, kun odottelen raskaan työn raatajaa, Hennaa. :) Olenkin nyt yksi niistä harvoista, joka on miehen kanssa vielä väleissä sieltä lähdettyään. :D No ei se niin paha ihminen ole, hiukan yksinkertanen ja hankala vaan välillä. :D Mukava ja rento pohjimmiltaan. :)
- No meillähän sattu ja tapahtu taas.. Eräs kaunis aamu päätti pari ponia olla vähän idiootteja. Olinki pomon kanssa hakemassa kolmea hevosta kopilla. Ihan kivoja kaikki, mutta kaks niistä vähän tolloja välillä. :D No meillä auto normaaliin tapaan tien viereen parkkeerattuna. Ensimmäinen hevonen(oikein kiva pieni 2-vuotias pikku tamma) on pistetty perimmäiseksi, sitten pomomme laittaa toista hevosta. No hevonen päätti juuri sivulaitaa kiinni laitettaessa päättä peruuttaa kopista ihan täysiä pihalle.. No siinä ei kumpikaan kerinnyt kissaakaan sanomaan, kun hevonen jo juoksi kohti highwayta. Miulla toinen idiootti kädessä ja yritän äkkiä saada sitä autoon, kun perimmäinen hevonen hermostuu ja että pääsen mukaan pyydystämään karannutta kaveria. No kuinkas ollakaan, kun lastaan nimeämämme Ash Hole II, kiskasee kopissa sisällä niin kovaa että hetken katon hevosta ja hetken narua, joka roikkuu löysänä miun kädessä. No lukko oli hajonnu. Sillon ajattelin, että nyt tuli kuolema. Tein kuitenki tiikeriloikan päähän ja sain hevosen kiinni. Uusinta yritys koppiin ja se onnistu. Miun juostessa highwaylle, tulikin pomo jo takaisin ehjän hevosen kanssa, onneksi!
- No ei siinä kaikki näiden kolmen osalta.. Ollaan just tulossa laukkaradan parkkipaikalle näitten kolmen kanssa, kun n. 50metriä ennen parkkeerausta alkaa hillitön potkiminen ja riehuminen kuulua kopista. Auto seis ja juostaan äkkiä avaa silta. No eikö tämä Ash Hole II potki seinää kahella jalalla niin, että puun palat vaan lentelee ympäriinsä ja lommot näkyy ulos asti.. Hiukan lato tulemaan. No äkkiä sitten Highway (hevonen sai uuden nimen seikkailuittensa ansiosta) pois kopista, ja tämä potkija yritetään saada jotenkin fiksusti sieltä. No eikä sen idiootti omistaja tule just paikalle juosten (on meidän radan katosten vastapäinen valmentaja). No hevonen on kiinni kopissa, niin fiksu mies avaa väliseinän silleen, et se kopu on kiinni. Kylläpä nauratti.. No takimmainen tamma oli vapauttanut itsensä ja väliseinän oli saanut auki. No se juoksi sieltä ihan takaa ja tämä ash hole II sitten kans repii ittensä irti. Siinä otin koppia yhestä , jos toisestakin hevosesta. Ihmeen kaupalla kenellekään ei käynyt mitään ja kaikki selvisi onnellisesti hengissä kotiin, niin hevoset kuin ihmisetkin.
- Loppu viikosta koinkin sitten melkein litistymisen hevosen ja asfaltin väliin, kun oikein kiva hevonen satuloidessa otti oiretta. Oli satuloitu jo kymmeniä kertoja, eikä kertaakaan mitään ongelmia. Hyppäsi naruissa selkä köyryssä ilmaan, tönäs miut nurin ja romahti ite perään. No kerkesin onneks alta pois, mutta kyllä siinä kaviot aika lähellä viuhto menemään. No vaihteeks menetin sitten hermot tähän vastapäiseen valmentajaan, kun se tuli siinä jotain päätään aukomaan vähän kaikille..
- Viimeinen viikko saatanan kätyrin tallissa olikin sitten 15.-20.11.2010 Viikko oli oikein mukava ja torstaina sträppäsinkin kisoissa ensimmäisen kerran. : ) Sträppäys eli esität hevosen yleisölle ja hoidat sen kisoissa. Meillä olikin kolme hevosta mukana. Princess Grandera oli niukasti toinen, häviten voittajalle vain pään verran. Light the Skies oli puolestaan myös toinen, mutta hävisi voittajalle vain turvan verran! Sträppäämäni Metal Spur oli myös oikein hyvä ja kiri mukavasti neljänneksi. :) Kaikin puolin oikein mukava reissu. :)
- Viimeisenä päivänäni sitten tarjoiltiinkin miulle grilliherkkuja ja juustokakkua. Olikin oikein hyvää. : )) Niin minä sitten vaihdoin työpaikkaa aidan toiselle puolella naapuriin, Scopyn talliin Liisan ja Villen lähdettyä suomeen.
- Ajattelin, että tarinat päiväkirjasta ja blogista loppuu, kun seinään kun scopylle menin. Meillä onkin oikein rauhallista ja vaaratilanteita ei juuri satu. Tosin joulukuun episodia lukuun ottamatta. Mutta työt luistaa siellä ja onkin HYVIN erilainen paikka, kun edellinen. :D Pääsin kuitenkin siellä ratsastelemaan ja muutenkin viihtynyt hyvin.
- Tosiaan marraskuussa BB-taloon asteli myös Mari, mutta poistui omasta tahdostaan talosta, kun mursi peukalonsa ja lähti takaisin suomeen. :) Näitten hevosten kanssa sitä sattuu ja tapahtuu. :)
- No Ascotin suuri suomalainen persoona Texas lähti marraskuun lopussa takaisin Suomeen. Ei kukaan vielä ole ainakaan tätä aukkoa pystynyt täyttämään, enkä usko yhdenkään toisen siihen pystyvän.
Nyt voitte olla kyllä ylpeitä, että mie oon kirjottanu jo kahesti tän kuun aikana! Kohta joulukuun tarinoinnit sitten. ;)
Kuittaan,
Paula