Some introductions..

Ajattelin nyt tähän väliin vähän teille kertoilla tästä paikasta, työstäni ja ihmisistä, että tajuatte jatkossa mistä ja kenestä puhelen.

Tosiaan Perth on Australian kolmanneksi suurin kaupunki, jossa on 1,6 miljoonaa asukasta. Perth sijaitsee täällä lännessä tai no lounaassa lähellä meren rantaa. Jos haluutte tietää enemmän, niin kattokaa googlesta. :D

 Asun Ascotin alueella, joka tunnetaan laukkaurheilusta. Tästä meiltä menee bussilla nopeasti keskustaan. Täällä on siis ”keskellä” kaupunkia n. 50 tallia ja erinäinen määrä hevosia. Tallien koko riippuu pitkälti omistajastaan, mutta hevosia talleissa n. 4-40? Karkea arvio, että ei sitten syytetä väärästä informaatiosta. Hevosia treenataan pääasiassa laukkaradalla, laukkaradan takaradalla tai uittamalla, sekä päivällä joitakin kävelytellään tai syötetään. Eikä tämä työnteko mitään rakettitiedettä ole, että hyvin täällä pärjää. Itelle oli ”järkytys” et hevoset ei syö täällä heinää, koska sitä ei tosiaan täällä ole. Ne saa aamulla yhden siivun semmosta olkiheinäjuttua, mitä lie onkaan. Lisäks silputtua olkea ja jotain. Ja väkirehuahan nämä syö aika paljon. Ruokinta on ihan erilaista kun suomessa. Aamuisin me mennään töihin paikasta riippuen 3.30 ja sen jälkeen ja päivisin myös paikasta riippuen klo 14 molemmin puolin. Aamulla me suunnistetaan radalle ja hevoset treenataan siellä. Sen jälkeen siivoillaan jaardit eli ns. karsinat, jotka on isoja ja hiekka- tai maapohjallisia. Sitten vain laitellaan heinät ja siivoillaan paikat. Aamutöiden jälkeen hevosia saatetaan uittaa, ratsastaa takaradalla tai nuoria opettaa pyörössä.

Illalla sitten siivotaan jaardit, kävelytellään tai syötellään hevosia, ruokitaan ne ja laitellaan paikat kuntoon. Hyvin simppeliä. :)

Miehän asun täällä aussi-suomi BB-talossa. Erona oikeeseen BB taloon se, et meillä puhelimet, netti ja päästään talosta pois. :D Mutta aika BB:tä tää aina on. Tää on tämmönen 3h, olkkari, keittiö ja suihku yms.. niin omakotitalo. Tää on tämmönen oma pieni murjumme, mutta kyllä täällä asuu. Ei oo kallis vuokra ja pääasiahan on että viihtyy. On meillä iso takapihakin, jossa on poikien kasvattama loistava kasvimaa. :)) Ja talli siitä oli purettu pariviikkoa sitten. Ascotissa lähes jokaisen talon takapihalla on talli. Alueelle tullessa onkin kylttejä ”Horse area, Please drive slowly” ja täällä hevosilla on etuajo-oikeus. Pitää laitella kuviakin, kun saan otetuksi.

siinä se meidän murju sitten olisi. :D Kyllähän se etupihalta näyttää ihan kivalta, mutta näkisittepä sisältä. ;D

Sitten jotain tiivistetysti ja kaunistellusti näistä miun kämppiksistä ja muista ihmisistä:

Damian on miun työnantaja ja surullisen kuuluisa potkimaan työntekijöitään pellolle. Kuukauden sisällä se on potkinu pellolle 5 vai 6 ihmistä, yks saanu jo itse asiassa kahesti kenkää. Ei siis enää toisia mahdollisuuksia. :D  Ja omasta tahdosta sieltä on lähteny 2 ihmistä. :D Eli päätelkää siitä mitä haluatte, mutta jotkut tulee tosi hyvin toimeen ja toiset ei sitten yhtään. Mutta nyt Damian on ollu oikein mukava, ilmeisesti sen ei tarvii stressata työntekijöistä, joten se on oikein mukava. Nyt toivotaan, että yhdet potkut per viikko on loppunu tähän. :D

No miun kämppiksiä tosiaan on Henna, Ville, Maria ja Toni. :D Henna on miun kanssa samassa työpaikassa Damianilla. Me tullaanki oikein hyvin juttuun ja työt sujuu hyvin. Ja Henna kuuluu Damianin suosikkeihin. Hennan ei aluksi pitänyt jäädä Damianille, vaan oli alkuun vain tuuraamassa. No nää aussit on mitä on, niin Hennan alkuperäinen työnantaja viikon huovattuaan sanoikin, että ei tarviikaan Hennaa. Meijän onneks Henna jäiki sit Damianille. :)) Onneks Henna on varmistamassa, että herään ajoissa töihin.. Tänä aamuna, kun meinasi vähän mennä pitkäksi.. 

Ville nyt harvoin onkaan kotona, kun juoksentelee Herbalife konferensseissa, tai ainaki väittää niin. Tai juoksee muuten vaan pitkin maita ja mantuja. Kämpillä ollessaan Ville huolehtii siisteydestä, ihme siivousintoilija. :D Ville taas otti Damianilta itse loparit, työtuntikirjassa lukee Wville. :D Mutta Ville on oikein leppoisa ja hyväntuulinen tyyppi, eikä tuo siivousintoilu vielä ole häiritsevää. Ville tosin on julma salakuvaaja, kun heikkona hetkenä ottaa kuvia (eli kun allekirjoittanut nukahti koneelle.. -.-’’

Maria kanssa aina siivousintoilee, mutta ei häiritsevässä määrin. :D Marialla onkin toiveena saada vessaan kyltti ”Vapaa/Varattu”, ettei tulisi kivoja yllätyksiä. No en sano etteikö se  olisi pahitteeksi, vaikkei yllätyksiä vielä ookaan itselle tullu. No pitänee koputtaa puuta... Maria ei onki meijän BB talon ainut, joka ei ole ollut Damianilla töissä, vielä. ;D 

Toni taas.. jaksaa aina ärsyttää kaikkia, mutta erityisesti Hennaa ;D Mutta rakkaudesta se hevonenki potkii, vai miten se meni. ;) Hehehe. :D No ei, Toni ja Henna on vaan kuin vanha pariskunta. :D Komenteleevat ja kinastelevat jatkuvasti, niin se vaan menee. Toni ei todellakaan kuulu Damianin suosikkeihin.. Toni onkin yksi näistä potkituista, kun meni ja peruutti Damianin katoksen ½metriä alemmas. :D Ei tykänny Damian, ei.. :D No potkuthan sitä tuli ja välit ei oo sen jälkeen olleet mitkään lämpimimmät.  Viime aikoina ollaan saatu olla todistamassa hillitöntä intoilua aussien jääkiekosta! :D No helmikuussa alkaa kausi, Toni aikookin mennä ilmoittautumaan joukkueeseen. :D Aussien jääkiekko on niin nähtävä! Täällä on semmonenkin sarja missä ei saa ottaa yhtään kontaktia toisen ruhoon, ei sitä voi kuttua jääkiekoks?!?! Joo, mutta tosiaan Tonin kanssa katottiin sinkkuelämää tuotantokausia, kovasti yritti kyllä väittää ettei tykkää, mutta paska puhetta. :D

Äärettömän mukavia ja hauskoja nää miun kämppikset on. Iltasin meillä onkin oikee datauskerho sohvilla, kun kaikki istuu ja datailee. Kommentoidaan ja tykätään toistemme tiloja ja statuksia facebookissa, soitetaan skypellä sohvan toiseen päähän ja kaikkee muuta _todella_ kehittävää.. :D Meillä on siis iltasin melkein elämä.. -.-’’

Suomalaisiahan täällä tosiaan on aika monta. Ja varmasti höpöttelenki täällä kaikista, mutta tässä nyt kämppikset, joiden naamoja kattelen päivästä toiseen. :D

See u!

Paula

I don't like goodbyes..

Eli ihmisille, jotka eivät nyt tienneet tämän turhan raapustelun tarkoitusta, niin tarkoituksena on kertoa kuulumisia tuttaville tätä kautta. Olen siis Australiassa töissä (toivottavasti työpaikka säilyy), paluupäivä ei ole vielä tiedossa.

Lappeilua kesällä 2010 <3

Tosiaan jäähyväiset ei oo miun juttu.. Venla venluski  jäi rappusille napottamaan, kun lähettiin lauantai aamuna klo 8 jyväskylää ja tamperetta kohti. Koiruus tietysti tiesi, että mie lähen kun seurasi koko aamun miun perässä. Kurjuus.. No takasin tullaan joskus, ja illalla oli kuulemma jo _äitin_ kanssa SOHVALLA makoillu. :D Meijän äiti: ”Koira alas sohvalta!” :D Taitaa miun koirasta tulla miun korvike. :D

Siinäpä sitä autossa tuli istuskeltua ihanat kuusi tuntia, hurraaa hurraa. :) Koukattiin miun matkaseuralainen Tanja Jyväskylästä matkaan mukaan. Onneksi mukana on edes joku joka tietää jotakin. Miulla nimittäin hajua hyvin vähän mistään. Sitä on vaan lähdetty matkaan kohti ääretöntä ja sen yli.

No Tampereella ei voi tosiaankaan eksyä. Se on niin pieni, että helposti kyllä osasi RyanAirin terminaaliin suunnistaa. No lento Lontooseen meni reippaasti(osan matkaa nukkuen, suprise), mutta seitsemän tunnin odottelu Stanstedin kentällä meinasi ottaa mielenterveydelle. No siitäkin selvittiin.. Check-in jonossa rupesin kattomaan, että onpas tutun kuulonen nimi, Lotus.. Hmm, vessapaperia? Miks kukaan haluis vessapaperin sponssaamat vaatteet. Sitten meikäläisellä leikkas, F1. :’D Kyllä tosiaan, vessapaperiahan ne ihmiset edusti. Sainpas taas olla ylpeä itsestäni. Siinäpä sitä sitten noustiin AirAsian koneeseen ja 13 tunnin lento Malesiaan, Kuala Lumpuriin alkoi.. Alku lento meni hyvin nukkuessa, yllättääkö ketään että nukuin jotain 8 tunnin yöunet, no ei.. :D Nukkumista ei rajoita kyllä ainakaan paikka, se on kyllä todettu jo aiemminkin. Malesiassa tosiaan saimme yhteyden vapaaseen verkkoon, kuten edellisestä postauksesta pystyitte havaitsemaan. Pienesti muuten yllätyin, kun porttijonon malesialainen miesvirkailija kysy suomeks ”Mitä kuuluu?”. No miehän ensin kysyin, että ”what? what?” Kunnes tajusin, että sehän puhui suomea!  No siinä sitten hämmästyneenä jatkoin matkaa ja päästiin me sitten viimeiselle lennollekin matkaan. Sekin matka meni nukkuen..

Sitten oltiinkin Perthissä, Australiassa! Tavaroiden tarkastaja kysyikin meiltä, että mitä on tämä on (osoittaen sinappia :D). Seliteltiin siinä sitten. Tarkastaja kysyi myös, että eikös duudsonit olekin suomesta, no ei me kieltääkään voitu. :D

no ensimmäinen päivä meni ihan vain tavaroita pällistellessä ja voivotellessa kuinka vähän miulla on MITÄÄN mukana.. -.-’’ voi elämä sentään.. Pitänee joku päivä käydä ehtii vaatteita, jos ei nämä päivät menis pelkästään nukkumiseksi. Tosissaan ensimmäisenä päivänä hoidettiin kaikenlaisia käytännön juttuja ja sit käytiin vähän pällistelemässä kaikkee täällä ympäristössä. No siinähän se päivä meniki ja ajoissa nukkumaan, että jaksaa nousta töihin.

No tiistainahan ne työt alkoi  ja eka päivä meni oikeastaan opetellessa perusjuttuja ja mitä aamu ja iltatallissa tehdään. Täällä tosiaan menen aamulla 3.30 töihin. Ja sitten jossain vaiheessa aamua n. 8 pääsen pois, riippuen päivästä. Ja iltapäivällä sitten takasin klo 14. Tänä päivänä kävin vähän radallakin hommissa ja onhan tässä oppimista, mutta aika simppeliä meininkiä. No tosiaan tuo työnantaja on mitä on luonteeltaan, mutta olkaan. Kattoo miten sen kanssa nyt tulee toimeen, äkkiäkös täällä uuden paikan löytää. :DD Töitä täällä tuntuu riittävän. Tää päivä meni kyllä töitä lukuun ottamatta ihan hyväntekeväisyydelle nukkuen.

Jees, mutta kirjottelen jossain vaiheessa tästä kämpästä, alueesta ja ihmisistä. ;) Tosiaan kuvia ei vielä ole otettu, mutta otan ja lisään heti kunhan saan uuden kameran ostettua. :)

Love,

Paula

What stress?!? Unknown consept..

En kerenny ottaa päivitettyä kuvaa. ;)

Koko viime viikko on ollu yhtä härdelliä.. Maanantaina vietiin hevonen kouluttajalleen. Siellä se hyvin tyytyväisenä oli, kuten myös kouluttajansakin. Lellikki oli tullut takaisin talliin. :D Tällä kertaa Piitun vintiö varsa mukanaan. 

Tiistai menikin palloillessa ja kavereitten kanssa, sekä rakkaita työkavereita moikkaillessa (toivottavasti luette tän ;]). Keskiviikkona tuli otettua kauan himoittu tatuointi!! <3 Nyt se sitten lopultakin on, ja se on ihana! Laittelen tuohon kuvan siitä kaikkien (itseni) iloksi. Keskiviikkona tuli taas kierrettyä pitkin kyliä, kun kävin sanomassa hejdå toiselle ukille ja mummille, sekä muutamalle hevostuttavalle. Ja tietenkin parhaalle shettikselle Latolle. :)

Torstai meni oikeastaan hyväntekeväisyydelle.. Lähdin reippaana tyttösenä ensimmäiselle ja viimeiselle reissulleni.. Tämä reissu sijoittui Kouvolaan raveihin, ponin kanssa. Se oli ensimmäinen kertani traileri perässä, wuhuu. Ja loistava kuski olinkin, mahtava hereillä pitäjäni (nukkui koko kotiin tulo matkan) Sara voi sen todistaa, jos muistaa mitään hereillä oloajastaan. Viimeinen kerta ei koskenut kylläkään trailerin vetämistä, anteeksi suomen poliisit ja muut tiellä liikkujat. :D Se oli sitten meikäläisen viimeinen startti ponien rattailla. :) Tosiaan tuntuu ihan lopun alulta nyt, heheh. ;D Sanotaanko näin, että johan se oli aikakin lopettaa ja antaa muillekin mahdollisuus. :D heheh, no ei sentään. Startti nyt ei mennyt ihan putkeen, mutta poni oli ihan hyvänoloinen ja siitä se talvella kipittelee. ;) (pieniä paineita valmentajalle, heheh. ;))

iki joensuussa viime talvena. :)

Perjantai ei ollut ainakaan toivoa täynnä.. Aamupäivällä toisen ukin ja mummin luo visiitille. Kaikki ne jaksaa muistuttaa, että elä sieltä mitään kengurunkesyttäjää tuo.. Huoli on näemmä kova.. Olishan se sääli, jos poistuisin suomen markkinoilta, tai no taidan olla tällä hetkellä jäädytettynä sieltä kortistosta. Voi tätä huumorin kukoistusta yli vuorokauden vain istuttuani paikallaan..  Mutta perjantai oli sitten muuten käytännössä yhtä helevettiä. :D Tajusin, että enpä muistakaan uuden pankkikortin tunnuslukua.. Hienoa Paula.. No sitä etittiin kissojen ja koirien kanssa, ja käytiin nostoautomaatilla kokeilemassa, että muistinko oikein. No enpä muistanu… etsinnät jatkui edelleen.. Lopulta se löytyi!! Ja kylläpä helppotuin, seuraavaksi alkoi stressi pakkaamisesta. No onneksi Salla auttoi pakkausta ja toi loistavan läksiäislahjan (=selviytymispaketin) . Seuraavaksi auttamista auttoi ihanat ystäväni Taru, Mira ja Maiju. :) Siinä ne puolelle yötä katteli, kun mie huokailin ja en saanu melkein mitään aikaseks.. Ihme kyllä kamat oli kutakuinkin kasassa.. Sen kunniaksi korkkasimme unkarilaisen valkoviinipullon ja reippaina tyttösinä kulautimme sen kurkusta alas, se oli ihan vuosikerta viiniä ja hyvin maistu. :D 

 

Siinäpä se valmistautuminen ja alku stressaus olikin.. Jatkan matkakertomusta, kun kerkiän.. :) ja lisäilen kuvia, kun eihän tämmönen teksti pelkästään ole mistään kotoisin. :D

See you or prefer hear you!

Ja jos teillä on muuten skypeä, niin lisätkää miut. :)      

   

Love,

Paula