Aivan liian kapea tie ja liikaa puita, siitähän se johtuu?

Kohta on kaksikymmentä päivää aussilandiassa mennyt aivan lentämällä! Mistä johtuen alkaa tulla ikäkriisi (naurakaa vaan te siellä, mutta mua ei naurata! :D). Nimittäin kohta käännyn kolmannelle vuosikymmenennelle, enkö saakin sen kuulostamaan todelta pahalta, nimittäin täytän reilun kuukauden päästä kaksikymmentä, voi apua! Tiesittekö miten mukavaa olisi vain elellä villejä ja vapaita nuoruusvuosia vailla huolen häivää? Mälsää tuo ajan kuluminen nimittäin..

Saavuin siis torstaina ja lauantaina jopa selvisin ihan töihin asti aamulla neljältä. Sinä yönähän en nukkunut silmäystäkään, kiitos 17 tunnin edellisen yön unieni.

Ajattelin, että pidän semmoisen kevyen aloituksen kolmen kuukauden tauon jälkeen. No heti kaksi ensimmäistä hevosta oli kiitolaukkaa. Jalustimet ylös ja menoksi. Voin muuten kertoa, että oli niin voittajan fiilis, kun pääsin menemään taas lujaa! Molemmat olivat täydessä kilpakunnossa ja lopun viimeiset 50metriä olivat sen mukaiset! MAHTAVAA! Se oli niin hieno tunne taas, että sillä jaksoi pötkiä pitkälle aamulla. No helppoa aamua ei lauantaiaamusta saanut tekemälläkään.. Nimittäin seitsämään mennessä olin ratsastanut 8 hevosta.. Voin kertoa, että olin totaalisen kuollut. Lihakset oli niin väsyneet, mutta naama kertoi vissiin onnellisuusasteesta, hymystä ei tullut loppua vaikka viimeinen hevonen olikin mulkero, mutta en jaksanut enää välittää. Aamun saldoksi tulikin sitten yhdeksän hevosta, se siitä helposta aamusta heti loman jälkeen. Myöhemmin olikin oikein mukava todeta, että joka saamarin lihasta kolotti ja kävelin kuin vanhus.. Kädet oli hapoilla, jalat oli hapoilla ja selkä tulessa. Tervetuloa takaisin Paula.. :D

Sunnuntaina olikin aika suunnata kohti Kalgoorlieta, tai no itse asiassa Kambaldaa, Hecin ja kolmen hevosen kanssa. Matka meni oikein rattoisasti pidellen oven kahvasta, kun Hec kaahaili 110 (kirjaimellisesti) koppi perässä ja ajoi kuin hullu. Yksi periaatteista oli isomman oikeudella.. :D No loppumatkasta uskalsin jo vähän nukkuakin. Matkalla toki pysähtelimme ihan jatkuvasti, kun milloin piti tsekata renkaiden ilmanpaineita, vettä tai öljyä, tankata, syödä lounasta. Laskin että pysähdyttiin 5 kertaa alle 600kilsan matkalla. Moniko pysähtyisi viidesti Joensuu-Helsinki välillä? Matkustusta toki hankaloitti se, että jokaiseen lihakseen kolotti ja ei tuntunut kivalle istua autossa. :D

Punaista hiekkaa ja tiheä puusto tien laitamilla.

Ihanaa oli nähdä niin vihreä ja keväinen Australia, koska kesällä kaikki on kuivaa ja keltaista, harmaan sävyttämänä. Erityisesti Grass Valley oli niin kaunis, muistutti hyvin paljon Irlannin nummimaisemaa. Kun ohitimme tämän vehreän alueen, tulikin sitten puolestaan vain punaista hiekkaa ja vielä vähän punaista hiekkaa ominaisine kasvillisuuksineen. Ajoimme myös ”ohi” tai no satoja kilometrejä, kun joitakin vuosia sitten oli ollut suuri metsäpalo. Kolme rekkaa ja sen kuskit olivat jääneet saarroksiin ja kuolleet, kun eivät päässeet tulta karkuun. Paloalue oli kymmeniä tuhansia hehtaareja, koska jo pituussuunnassa se oli yli 15 000 kilometriä. Joten täällä ei paljon naurata, jos tulee metsäpalo. Kesällä täällä on nimittäin niin kuivaa, että siihen ei suurta kipinää tarvita.

Hiiltyneitä puita ja palanutta puskaa silmänkantamattomiin

Hecin ystäväperhe, missä majoitumme, on aivan ihana! Niin sydämellisiä ja mukavia ihmisiä. :) Näillä on kyllä niin hassuja tapoja, että hehehe. :D Katsoin ensimmäisenä iltana varmasti hiukan kauhistuneena, kun rouva pesi astioita (astianpesukoneet ei ole todellakaan yleisiä täällä, se on suorastaan nähtävyys, jos omistat astianpesukoneen). Takaisin astioidenpesuun: paljon vettä altaaseen ja paljon pesuainetta, allas pursuaa  vaahdosta ja astiat sekaan. Hangataan tämmösellä pöytärätillä liat pois ja semmoisenaan kuivaustelineeseen, that’s it?? Jos paljon tiskiä hän kuivasi astiat ja pisti suoraan kaappiin. Juon ja syön siis hyvän määrän tiskiainetta, voihan se olla että se antaa jonkun kivan lisäsäväyksen ruokiin. :D Ehkä se onkin hänen salainen aseensa, koska rouva tekee aivan uskomatonta ruokaa ja jokainen illallinen on kuin ravintolassa. Lisäksi perusaussi juo aika paljon alkoholia. Ei vedä perseitä olalle kuten suomalaiset vaan tissuttelevat minkä kerkeävät. Ja nää aivan ihmeissään, että haluan juoda ruualla vettä tai vettä ylipäätään. Aina ollaan jotain viskikolaa tai vastaavaa työntämässä nenän eteen. Nyt tosin ovat pikkuhiljaa ymmärtäneet, että haluan ihan aikuisten oikeasti juoda vettä. :D Voisin antaa tälle kansalle oman moton: Paljon sanoja, vähän tekoja. Sopii kuin nyrkki silmään.

Beautiful day and full of hope!

Voisinkin loppukevennykseksi kertoa tuon vanhan hupsun tempauksista. :D Voin kertoa, että tuon kanssa ei kyllä tulee tylsää tai vakavaa päivää. :’D Yksi kaunis päivä täräytimme puuhun, taisi keskittyminen herpaantua tuolla kapealla tiellä vähän liian pitkäksi aikaa ja unohtui katselemaan naapuritallia.. Onneksi Hecillä on asteen verran parempi ja kestävämpi auto.. :D Ja todellakin muistan pitää turvavoita tuon kyydissä.

Pian lisää kuulumisia täältä. ;)

Paula