Tosiaan taisi jäädä nuo kaksi viimeistä blogia viime keväältä nettiin laittamatta. En tosin tiedä syytä miksi jätin valmiit tekstit vain koneelle lojumaan. :) Mutta laittelin ne tuohon, jos jota kuta kiinnostaa vaahtoamiseni lentomatkustamisesta.
Mutta niin se vain minullakin koitti taas lähtö taivaan tuuliin 30.8.2011. Kesä meni oikein leppoisasti suomessa töitä tehden ja ihanien ihmisten kanssa oltua. :) Kuitenkin olisi taas aikani lähteä ihmemaa Oziin! Tokihan tulee taas ikävä ihmisiä suomessa, mutta tulen kyllä takaisin ja vielä me nähdään!
En voi uskoa, että juuri minun tuurillani heti ensimmäiselle lennolle Helsinki – Singapore välille saan viereeni vaippaikäisen lapsen!! Ei hyvää päivää, että teki mieli tehdä itselle nuijanukutus samoin tein. :D Lapsihan kiljui jo ennen lentokoneen käynnistymistä, mutta onneksi Finnairin henkilökunta luki ajatuksiani ja siirsi lapsen ja äidin paikkaa tilavammalle paikalle. Eli yli 10 tunnin lennostani tulikin oikein miellyttävä! Sain kaksi penkkiä vallattua ja teinkin oloni oikein kotoisaksi. Tulihan tuo nukuttua koko matka paitsi heräsinhän uskollisena ruuan ystävänä syömään. :D
Asiasta jälleen kukkaruukkuun.. (Älkää saako hirveän huonoa ja epäsosiaalista kuvaa minusta ;D) Mutta mikä hinku ihmisillä on tuijotella, jos kirjoittaa suomeksi tietokoneella. Se ei vain voi olla niin kiintoisaa. Nimimerkillä vieressä istuva aasialainen nainen ei ilmeisesti saa silmiään irti tietokoneestani ja sauhuavista sormistani. Kyllä, minustakin tämä on hyvin mielenkiintoista.
Aamuyöllä sitten saavuin lopulta Perthiin. Taisinkin olla yhtä hymyä, kun tajusin taas selvinneeni lennoista ja olevan Australian maaperällä. Ei anneta viisumien tai muiden huolestuttaa. ;) Siitähän reippaana tyttösenä sain kyydin melkein kotiovelle ja ilmaiseksi. ;) En ihan turha tyyppi olekaan, tosin tarjosin kyllä rahaa, mutta italiailainen gentelman ei sitä huolinut. Kannattaa siis kysyä tuntemattomilta, että jaettaisiinko taksi. ;) No ensimmäisenä yönä suunnistin vanhaan asuntooni ja minullehan piti olla ovet auki, nooh. :D Johannalla oli vissiin päivät menny vähän sekasin, niin jouduin sitten herättämään Johannan ja säikyttelemään sen hengiltä, kun koputtelin oviin ja ikkunoihin. :D
Eihän siitä nukkumisesta juuri mitään tullut, kun mietin kaikennäköistä. Päätinkin sitten suunnata radalle moikkaamaan ihmisiä heti aamutuimaan neljältä. Ensimmäisenä vuorossa Hec, joka oli samanlainen kuin aina ennenkin. Sain kuin sainkin sovittua kaikki Kalgoorlien reissun kuviot ja niin sitä minä lähden 4.9 kolmen hevosen kanssa reissun päälle. On se hassua miten ihmiset muistaa ja tervehtii yhtä iloisesti kuin ainakin. Tuntui kun olisin ollut vain viikon poissa! :)
Siinähän se matka ja ensimmäinen päivä menikin. Päivällä väsymys teki lopullisen voiton minusta. Illalla sain kuitenkin aikaan muutettua uuteen asuntooni Jessikan ja Bradin luokse. :) Onpas tämä elämä varsin hassun hauskaa. :)
Mutta CU!
Paula
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti